Siirry suoraan sisältöön

Vuoroasuminen ja sen edellytykset

lapsi isän kanssa

Vuoroasuminen nousee usein esille yhtenä toiveena keskusteluissa erovanhempien kanssa. Usein kuitenkin toive vuoroasumisesta on vain sillä vanhemmalla, joka ei asu vakituisesti lapsen kanssa samassa taloudessa. Jos lapsen kanssa asuva vanhempi vielä tätä ajatusta vastustaa, ovat mahdollisuudet vuoroasumiselle jo valmiiksi heikot. Vuoroasumisessa katsotaan kuitenkin myös kokonaisuutta ja ennen kaikkea lapsen edun näkökulmasta.

Oikeuskäytännössä on yleisesti ottaen katsottu, että vuoroasuminen toimii parhaiten, jos vanhemmat:

  • ovat yksimielisiä vuoroasumisesta
  • hoitavat sujuvasti yhteistyössä lapsen käytännön asiat
  • ottavat huomioon lapsen tarpeet
  • ovat avoimia toisilleen siitä mitä toisessa kodissa tapahtuu
  • jakavat pääosin kasvatukselliset lähtökohdat
  • asuvat lähellä toisiaan

Lisäksi lapsen on oltava sekä kykenevä että halukas vuoroasumisratkaisuun. Ratkaisussa on otettava aina huomioon ensisijaisesti lapsen etu. Vuoroasuminen ei toimi, jos lapsi joutuu vastoin tahtoaan tilanteeseen, jossa lapsi joutuu ottamaan vanhemmille kuuluvaa vastuuta.

Edellä listatut seikat eivät ole ehdottomia edellytyksiä vuoroasumiselle, mutta antavat yleiskuvan siitä, millaisia vaatimuksia vuoroasuminen tuo vanhemmuuteen. Tuomioistuin katsoo asioissa kokonaisuutta painottaen lapsen edun ensisijaisuutta, joten vuoroasuminen voidaan hyväksyä, vaikka edellä listatuista vain osa toteutuu tällä hetkellä. Tuomioistuimen on nimittäin harkittava, millainen ratkaisu toimii parhaiten lapsen edun kannalta vastaisuudessa. Tässä punninnassa otetaan monenlaisia asioita huomioon.

Yleisesti ottaen seuraavien asioiden katsotaan puhuvan vuoroasumista vastaan:

  • lapsi on alle 3-vuotias
  • vanhempien välit ovat riitaiset ja toimiva yhteistyö lapsen asioissa puuttuu
  • vanhempien kasvatusperiaatteet ovat hyvin erilaiset
  • vanhempien motiivina ei ole lapsen etu vaan oma etu (esimerkiksi taloudellinen syy tai vanhempien välisen tasa-arvon toteuttaminen vuoroasumisella)
  • kahden kodin välimatka on niin pitkä, että lapsi joutuu jatkuvasti vaihtamaan ystäväporukkaa, harrastusporukkaa tai jopa päiväkotia/koulua
  • vanhempi on käyttänyt väkivaltaa lasta tai toista vanhempaa kohtaan

Vanhempien riitaisat välit ovat saaneet ajoittain kohtuuttomat mittasuhteet vuoroasumisesta puhuttaessa. On hyvin tavallista, että vanhemmat todetaan sinänsä yhtäläisesti kyvykkäiksi hoitamaan lasta, mutta esimerkiksi lähivanhemman vieraannuttamispyrkimykset ovat aiheuttaneet kitkaa vanhempien välille. On selvää, että tällaisessa tilanteessa tulee nähdä ulkoisesti riitaisten välien läpi, eikä vain todeta, että riitaisten välien vuoksi vuoroasuminen ei onnistu. Mikä aiheuttaa riitoja? Onko tämä vaikuttanut lapsen asioiden hoitoon? Jos niin millä tavalla?

Silloin tällöin – onneksi harvemmin – näkee asiamiehiä, jotka keskittyvät lapsiasioissakin riitoihin niiden ratkaisemisen sijaan. Lapsiasioissa asiamiehen tulee olla sovittelevampi kuin muissa asioissa, sillä asiamiehet saavat asiat halutessaan täysin umpisolmuun. Tämä ei ole missään nimessä eikä missään tapauksessa lapsen etu. Lapsiasioissa asiamies ei pääse helpolla, vaan pitää olla sekä sovitteleva että päämiehen oikeuksia puolustava, missään tilanteessa lapsen oikeuksia unohtamatta. Vain tällä päästään pysyvämpiin ratkaisuihin, eikä asioita riitojen eskaloiduttua käsitellä oikeudessa parin vuoden välein lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.

Oletko miettinyt vuoroasumista ja mitä kaikkea siihen liittyy? Ota yhteyttä niin tehdään maksuton tilannekartoitus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *