Siirry suoraan sisältöön

Vuoroasuminen

vuoroasuminen

Vuoroasuminen on kehittynyt ajan saatossa Suomessakin yhä yleisemmäksi tavaksi järjestää lapsen asuminen eron jälkeen. Tilastokeskuksen taannoisen arvion mukaan vuoroasuvia lapsia oli Suomessa jo joka kolmas kahden kodin väliä kulkevista lapsista.

Vielä viime vuosikymmenellä vuoroasuminen edellytti lähes poikkeuksetta sitä, että molemmat vanhemmat tähän suostuivat. Mikäli toinen vanhemmista vastusti vuoroasumista, niin tuomioistuin ei tätä toisen vanhemman hakemuksestakaan vahvistanut. Viime vuosien aikana tämä käytäntö on vahvasti muuttunut, ja vuoroasuminen voidaan vahvistaa toisen vanhemman vastustuksesta huolimatta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vuoroasuminen olisi aina vaihtoehto kunhan toinen vanhemmista sitä vaatii. Edelleen vuoroasumisen edellytykset perustuvat pääasiassa lapsen etuun, eli siihen, miten lapsen asiat tulevat hoidettua. Vanhempien väleiltä ei kuitenkaan enää edellytetä lähes täydellistä yhteistyötä, vaan tilalle on tullut ”riittävän hyvän yhteistyön” käsite. Tämä ”riittävän hyvä yhteistyö” tarkoittaa sitä, että vanhempien ajoittaisista ristiriidoista huolimatta lapsen asiat tulevat hoidettua.

On myös tärkeää selvittää, mikä on mahdollisten ristiriitojen takana. Jos ristiriidat tai poikkipuoliset keskustelut ovat liittyneet vaikkapa siihen, että vanhemmat ovat olleet eri mieltä vuoroasumisesta, mutta lapsen asiat on saatu aina hoidettua mallikkaasti, niin eivät tällaiset ristiriidat ole vuoroasumisesta määräämisen esteenä.

Vanhempien kotien etäisyys, lapsen ikä ja kehitystaso sekä lapsen elinpiiri ovat hyvin tärkeitä elementtejä kun tuomioistuin pohtii onko vuoroasuminen lapsen edun mukainen ratkaisu. Vuoroasumisessa kyse on ennen kaikkea siitä kokonaisharkinnasta, miten vuoroasuminen sopii nimenomaan juuri tälle lapselle, juuri tässä tilanteessa ja tulevaisuudessa.

Toisinaan asiamiehet saattavat ylikorostaa tuomioistuimessa vanhempien huonoja välejä, vaikka kaikki lapseen liittyvät asiat on saatu hoidettua yhteisymmärryksessä. Tällöin on tärkeää keskittyä siihen, miksi vuoroasuminen on juuri tälle lapselle juuri nyt ja tässä tilanteessa kuitenkin lapsen edun mukainen ratkaisu. Pelkät todisteet vanhempien toisilleen lähettämistä poikkipuolisista viesteistä eivät enää yksinään riitä estämään tuomioistuimen päätöstä vuoroasumisesta.

Tuomioistuimen kannalta ei ole juuri mitään merkitystä lapsen etua pohdittaessa sillä, kumpi vanhemmista on väitettyihin ristiriitoihin syyllinen, joten näihin syytöksiin kannattaa pääsääntöisesti olla vastaamatta ”samalla mitalla”, ja kannattaa sen sijaan keskittyä kokonaisuuteen. Tuomioistuin tarkastelee asioita lapsen edun kannalta, ja tässä lapsen etu on se, että lapsi pysyy erossa vanhempien välisistä ristiriidoista, oli siihen syypäänä kumpi vanhemmista tahansa.

Jos vuoroasuminen kiinnostaa ja haluat keskustella omasta tilanteestasi, ota yhteyttä. Voit myös varata ajan maksuttomaan tilannekartoitukseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *