Vuoroasuminen määritellään hallituksen esityksen (HE 88/2018 vp) sivulla 20 lähtökohtaisesti tilanteeksi, jossa lapsi asuu vähintään 40 prosenttia kalenterivuodesta toisen vanhempansa luona. Lapsi voi kuitenkin asua virallisesti vain yhdessä osoitteessa, ja lapsen kanssa samassa osoitteessa asuva vanhempi on perinteisesti ns. lähivanhempi.
Perinteisesti elatuskanne on jätetty lapsen nimissä vain ns. lähivanhemman toimesta, joka on saanut siihen lapsen nimissä täyden oikeusavun. Tämä johtui siitä, että lapsen lähivanhempi oli aiemmin poikkeuksetta se, joka oli elatuksen osalta saamapuolella ja ns. etävanhempi elatuksen maksajana. Nyt kuitenkin vuoroasumisen uuden elatuksen laskentatavan myötä asia voi olla myös päinvastoin, eli että ns. lähivanhempi maksaakin elatuksen tasausta ns. etävanhemmalle. Tämä on samalla pakottanut oikeusaputoimistot tarkastelemaan oikeusapua näissä tilanteissa aivan uudella tavalla.
Nyt tilanne oikeusavun suhteen on vähitellen muuttunut ja edelleen muuttumassa siihen, että oikeusavun vuoroasumistilanteessa lapsen elatuskanteeseen saa se vanhempi, joka ensiksi hakee oikeusapua lapsen puolesta, ja jonka elatuskanne osoittaa, että elatuksen tasaus maksettaisiin tälle vanhemmalle. Tämän jälkeen tuohon samaan asiaan ei voida myöntää enää toiselle vanhemmalle oikeusapua lapsen nimissä. Toisaalta nämä tilanteet eivät ole useinkaan kovin selkeitä, ja yhtä lailla toinenkin vanhempi voisi usein osoittaa, että elatuksen tasaus tulisikin maksaa hänelle. Mikäli näin on, tämä toinen vanhempi voi tehdä oman hakemuksensa, jossa hän osoittaa, että elatuksen tasaus lapsesta kuuluisikin hänelle. Tällöin syntyisi kaksi vastakkaista mutta erillistä elatuskannetta, jossa molemmilla vanhemmilla olisi oikeusapu lapsen nimissä.
Tämä johtaisi siihen, että kumpikin elatuskanne yhdistettäisiin käsiteltäväksi yhdessä. Mutta koska yhdessä kanteessa vastaajana olisi lähivanhempi ja toisessa vastaajana etävanhempi, ja molemmissa kantajana lapsi, ei ole mahdollista, että molemmat kanteet menestyisivät. Koska tällaiset asiat yleensä saadaan sovittua jossain vaiheessa prosessia, niin tätä tilannetta seuraavasta kuluvastuusta ei ole tietääkseni vielä juurikaan oikeuskäytäntöä. Mutta seuraavaksi kuitenkin valistunut arvaus siitä, miten kuluvastuu voisi tällaisessa tilanteessa mennä.
Jos toinen vanhemmista edellä kuvatussa tilanteessa joutuukin tuomion mukaan maksamaan elatuksen tasausta toiselle vanhemmalle, pahimmassa tapauksessa tämä elatusta maksava vanhempi joutuu myös maksamaan molempien osapuolten oikeudenkäyntikulut. Jos tilanne on epäselvempi, ja molemmilla katsotaan olleen perusteet nostaa elatuskanne, niin häviävä osapuoli joutuisi todennäköisesti maksamaan vain omat kulunsa ja vastapuolen kulut menisivät oikeusavusta. Toisin sanoen vaikka vuoroasuminen antaakin periaatteessa molemmille vanhemmille nyt mahdollisuuden saada oikeusapua lapsen nimissä, niin se ei tarkoita kuitenkaan käytännössä sitä, että riski kuluvastuusta poistuisi näissä tilanteissa kokonaan. Päinvastoin se tarkoittaa sitä, että vuoroasumisessa on entistä tärkeämpää, ettei elatuskannetta nosteta kevyin perustein.
Jos sinulla on kysymyksiä vuoroasumisesta, elatuksesta, tai ihan mistä tahansa lapsioikeuteen liittyvästä asiasta, niin ota yhteyttä. Voit myös varata ajan maksuttomaan tilannekartoitukseen, joka järjestetään etänä Zoom-palvelussa.
