Lapsen huolto on yksi keskeisimmistä kysymyksistä lapsiasiassa. Lapsen huollosta säädetään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (LHL, 361/1983). Lähtökohtana on lapsen yhteishuolto, josta voidaan nykyään poiketa enää vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Yksinhuoltovaatimukset harvemmin nykyään menestyvät, toisin kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. Avioliiton purkautuessa yhteinen lapsi jää vanhempiensa yhteiseen huoltoon. Avoliitossa on samoin jos isyys on tunnustettu ennen lapsen syntymää eikä tätä ole 30 päivän kuluessa lapsen syntymästä peruutettu. Lapsen huolto päättyy, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Mikäli kuitenkin on niin, että lapsen huolto ei nykymuodossaan toimi, on siihen mahdollista hakea muutosta. Aiemmin ratkaisu huoltoon liittyviin ongelmiin oli myöntää toiselle vanhemmalle eli lähivanhemmalle yksinhuolto, ja toiselle vanhemmalle eli etävanhemmalle tiedonsaantioikeus lapseen liittyvissä asioissa. Näin lähivanhempi pääsi hoitamaan lapseen liittyviä asioita ilman että etävanhempi pääsi vaikuttamaan niihin tai vaikeuttamaan päätöksentekoa. Tämä on edelleen mahdollista, mutta lähes kaikissa tilanteissa tuomioistuimessa päädytään kuitenkin tekemään mieluummin huollon tehtävänjakomääräys, jolla on tosiasiassa lähes sama vaikutus ilman että huoltoa tarvitsisi toiselta vanhemmalta poistaa kokonaan.

Huollon tehtävänjakomääräys tarkoittaa sitä, että toiselle huoltajalle annetaan oikeus päättää jostain tietystä huoltoon liittyvästä asiasta kuten vaikkapa koulusta taikka terveydenhuollosta. Huolto siis säilyy tällöin yhteishuoltona, mutta toiselle vanhemmalle annetaan oikeus päättää yksin joistain asioista, ja loput asiat säilyvät huoltajien yhdessä päätettävinä asioina. Muita huollon tehtävänjakomääräykseen liittyviä asioita voivat olla esimerkiksi lapsen asuinpaikka, varhaiskasvatus, harrastukset, etu- ja sukunimi, uskontokunta, passi ja kansalaisuus.

Huolto on erittäin tärkeä kysymys esimerkiksi kansainvälisissä tilanteissa. Jos lapsen vanhemmat ovat kotoisin eri maista, yksinhuollon määrääminen, taikka tehtävänjakomääräys jossa toinen saa yksin päättää lapsen asuinpaikasta ja passista, ovat molemmat potentiaalisesti erittäin vahingollisia sekä lapselle että toiselle vanhemmalle. Sekä avustajalla että tuomioistuimella tulee olla tällaisissa tilanteissa tilannetajua, jotta päätös ei vie ojasta allikkoon. Kansainvälisissä tapauksissa onkin järkevää varmistaa, ettei kumpikaan huoltajista lähde omavaltaisesti muuttamaan lapsen asuinpaikkaa siten, että lapsen ja toisen vanhemman suhde katkeaa. Tällaisesta on peruuttamatonta vahinkoa ennen kaikkea lapselle.

Voit lukea lisää lapsen huoltoon liittyviä artikkeleita tästä linkistä. Jos haluat keskustella asiastasi tarkemmin, ota yhteyttä tai varaa maksuton tilannekartoitus.