Huoltokiusaaminen on vakava henkisen väkivallan muoto, josta kärsii paitsi etävanhempi myös huoltokiusaamisen väline eli lapsi. Vaikka kertomuksia huoltokiusaamisesta on julkisuudessa jonkin verran, niin onneksi se ei kuitenkaan ole erotilanteissa kovin yleistä. Yleensä vanhemmat pääsevät yhteisymmärrykseen yhteisen lapsensa asioista eronkin jälkeen ja mahdolliset riidatkaan eivät eskaloidu huoltokiusaamiseksi.
Joskus kuitenkin lähivanhempi saattaa ottaa lapsen, jonka tietää olevan etävanhemmalle rakas, kiusaamisensa välineeksi. Lähivanhempi saattaa puhua toisesta vanhemmasta lapselle tai hänen läheisilleen pahaa joko puolitotuuksina tai valheina, peruuttaa lapsen sovittuja tapaamisia etävanhemman kanssa yllättäen, luistaa muistakin sovituista asioista, muuttaa lapsen päiväkotia tai koulua sellaiseen jota tietää toisen vanhemman vastustavan, muuttaa toiselle paikkakunnalle tai muuttaa jopa toiseen maahan, tai mahdollisesti nostaa jatkuvasti oikeusjuttuja etävanhempaa vastaan. Ihminen on katkeruudessaan ja kostonhalussaan kovin kekseliäs ja keinoja kiusata lapsen avulla toista vanhempaa on runsaasti. Huoltokiusaaminen siis valitettavasti toimii kiusaajan kannalta, eikä laki tai oikeuskäytäntö vieläkään anna tuomioistuimille riittäviä välineitä tämän estämiseen. Välillä myös rohkeus puuttua asioihin puuttuu.
Huoltokiusaaminen on kuitenkin lapselle todella vahingollista. Ylipäätään jo siksi, että huoltokiusaaminen aiheuttaa huonot välit vanhempien kesken ja lapsi kärsii aina siitä. Lisäksi huoltokiusaamisen seurauksena usein etävanhemman tilanne kurjistuu sekä henkisesti että taloudellisesti, ja hänen kykynsä vastata lapsen tarpeisiin heikkenee. Rakkaan lapsen vähittäinen menettäminen tällä tavalla voi aiheuttaa pitkää masennusta, työttömyyttä, velkakierrettä ja vaikka mitä. Lapsi ei aina ymmärrä mitä tapahtuu, vaan ainoastaan aistii että kaikki ei ole kunnossa. Sitten kun lapsi ei näe etävanhempaansa pidempään aikaan, tai harvoin nähdessään näkee hänet mahdollisesti huonossa valossa, lapsi saattaa jopa takertua enemmän lapsen kannalta ensisijaiseen huoltajaan eli huoltokiusaajaan. Tällöin lapsen kannalta peli on jo menetetty, sillä lähtökohtaisesti lapsi välittää molemmista vanhemmistaan, onhan hänessä puolet kumpaakin, eikä lapsi hylkää toista vanhempaansa vapaaehtoisesti.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (LHL, 361/1983) 1.1 §:n mukaisesti: “Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.” Tämä lain yleisiin säännöksiin kuuluva lause tulisi ottaa tuomioistuimissa vakavammin. Esimerkiksi huoltokiusaamisesta tulisi seurata nykyistä useammin se, että lapsen avulla toista vanhempaa kiusaavan vanhemman huoltajuus otettaisiin pois. Jos huoltaja ei pysty huolehtimaan lapsen edusta edes yleissäännösten tasolla, niin huoltajuus tulisi tällaiselta vanhemmalta ottaa pois tai vähintäänkin muuttaa lapsen asuminen toiselle vanhemmalle.
Muutosten osalta lapsiasioissa kuitenkin toimitaan tuomioistuimissa pitkälti status quo -periaatteen mukaisesti. Status quosta löydät kaksi aiempaa kirjoitusta tästä ja tästä. Tätä tulisi huoltokiusaamisen yhteydessä kuitenkin tarkastella eri tavalla kuin aiemmin. Vakiintuneen olosuhteen ylläpitäminen silloin kun se tarkoittaa lapsen edun vastaisen tilanteen ylläpitämistä ei ole missään nimessä LHL:n mukaista. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan enemmän rohkeutta puuttua asiaan, niin etävanhemmalta, avustajilta kuin tuomioistuimiltakin. Lähihuoltajuuden muuttaminen voi olla ainoa toimiva keino siihen että huoltokiusaaminen loppuu. Status quo ei tällaisissa tilanteissa lopeta huoltokiusaamista eikä näin ole lapsen edun mukaista.
Jos olet joutunut huoltokiusaamisen kohteeksi, ota rohkeasti yhteyttä niin tehdään maksuton tilannekartoitus!