Huoltokiusaaminen on vakava henkisen väkivallan muoto, josta kärsii paitsi etävanhempi myös huoltokiusaamisen väline eli lapsi. Vaikka kertomuksia huoltokiusaamisesta on julkisuudessa jonkin verran, niin onneksi se ei kuitenkaan ole erotilanteissa kovin yleistä. Yleensä vanhemmat pääsevät yhteisymmärrykseen yhteisen lapsensa asioista eronkin jälkeen ja mahdolliset riidatkaan eivät eskaloidu huoltokiusaamiseksi.
Joskus kuitenkin lähivanhempi saattaa ottaa lapsen, jonka tietää olevan etävanhemmalle rakas, kiusaamisensa välineeksi. Lähivanhempi saattaa puhua toisesta vanhemmasta lapselle tai hänen läheisilleen pahaa joko puolitotuuksina tai valheina, peruuttaa lapsen sovittuja tapaamisia etävanhemman kanssa yllättäen, luistaa muistakin sovituista asioista, muuttaa lapsen päiväkotia tai koulua sellaiseen jota tietää toisen vanhemman vastustavan, muuttaa toiselle paikkakunnalle tai muuttaa jopa toiseen maahan, tai mahdollisesti nostaa jatkuvasti oikeusjuttuja etävanhempaa vastaan. Ihminen on katkeruudessaan ja kostonhalussaan kovin kekseliäs ja keinoja kiusata lapsen avulla toista vanhempaa on runsaasti. Huoltokiusaaminen siis valitettavasti toimii kiusaajan kannalta, eikä laki tai oikeuskäytäntö vieläkään anna tuomioistuimille riittäviä välineitä tämän estämiseen. Välillä myös rohkeus puuttua asioihin puuttuu.
Huoltokiusaaminen on kuitenkin lapselle todella vahingollista. Ylipäätään jo siksi, että huoltokiusaaminen aiheuttaa huonot välit vanhempien kesken ja lapsi kärsii aina siitä. Lisäksi huoltokiusaamisen seurauksena usein etävanhemman tilanne kurjistuu sekä henkisesti että taloudellisesti, ja hänen kykynsä vastata lapsen tarpeisiin heikkenee. Rakkaan lapsen vähittäinen menettäminen tällä tavalla voi aiheuttaa pitkää masennusta, työttömyyttä, velkakierrettä ja vaikka mitä. Lapsi ei aina ymmärrä mitä tapahtuu, vaan ainoastaan aistii että kaikki ei ole kunnossa. Sitten kun lapsi ei näe etävanhempaansa pidempään aikaan, tai harvoin nähdessään näkee hänet mahdollisesti huonossa valossa, lapsi saattaa jopa takertua enemmän lapsen kannalta ensisijaiseen huoltajaan eli huoltokiusaajaan. Tällöin lapsen kannalta peli on jo menetetty, sillä lähtökohtaisesti lapsi välittää molemmista vanhemmistaan, onhan hänessä puolet kumpaakin, eikä lapsi hylkää toista vanhempaansa vapaaehtoisesti.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (LHL, 361/1983) 1.1 §:n mukaisesti: “Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.” Tämä lain yleisiin säännöksiin kuuluva lause tulisi ottaa tuomioistuimissa vakavammin. Esimerkiksi huoltokiusaamisesta tulisi seurata nykyistä useammin se, että lapsen avulla toista vanhempaa kiusaavan vanhemman huoltajuus otettaisiin pois. Jos huoltaja ei pysty huolehtimaan lapsen edusta edes yleissäännösten tasolla, niin huoltajuus tulisi tällaiselta vanhemmalta ottaa pois tai vähintäänkin muuttaa lapsen asuminen toiselle vanhemmalle.
Muutosten osalta lapsiasioissa kuitenkin toimitaan tuomioistuimissa pitkälti status quo -periaatteen mukaisesti. Status quosta löydät kaksi aiempaa kirjoitusta tästä ja tästä. Tätä tulisi huoltokiusaamisen yhteydessä kuitenkin tarkastella eri tavalla kuin aiemmin. Vakiintuneen olosuhteen ylläpitäminen silloin kun se tarkoittaa lapsen edun vastaisen tilanteen ylläpitämistä ei ole missään nimessä LHL:n mukaista. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan enemmän rohkeutta puuttua asiaan, niin etävanhemmalta, avustajilta kuin tuomioistuimiltakin. Lähihuoltajuuden muuttaminen voi olla ainoa toimiva keino siihen että huoltokiusaaminen loppuu. Status quo ei tällaisissa tilanteissa lopeta huoltokiusaamista eikä näin ole lapsen edun mukaista.
Jos olet joutunut huoltokiusaamisen kohteeksi, ota rohkeasti yhteyttä niin tehdään maksuton tilannekartoitus!
Miksi Sami Suomalainen ei ole ottanut asioista kunnolla selvää ja kerro myös sitä toista puolta siitä miten se etä kiusaa lähiä ja kuinka hankalaksi se etävanhempi voi asiat tehdä!!? Ja siitä kuinka se etä ei välitä lapsensa parhaasta ja ainoa tavoite on tehdä lähivanhemman elämä hankalaksi lapsen kanssa!!
Muutama esimerkki: Etä ei suostu allekirjoittamaan lapsen muuttoilmoitusta, passia, tilihakemusta, lupalappua kouluun, lääketieteellisiä juttua.. Ei päästä lasta lähisukulaisen hautajaisiin/synttäreille/häihin koska ei suostu vaihtamaan viikonloppuja.. Ei anna lapselle kotiin mukaan puhelinta, vaatteita, leluja mitä on ostanut lapselle vaan pitää ne omassa kodissaan ja näin ollen lapsi kärsii, ei lähi vaikka niin olettaakin.. Ei halua maksaa elatusmaksuja ja haastaa lapsensa siitä käräjille.. jättää elatusavun vaan maksamatta koska on tehnyt sopimuksen täytäntöönpanon keskeytyksen elatuksesta.. Vaatii että noudatetaan sopimusta mutta heti kun sopimus ei sovikkaan hänen suunnitelmiin niin haetaan käräjiltä muutosta.. tässä vain pieni osa mitä omalla kohdalla etä on uuden vaimonsa (sosiaalityöntekijän) kanssa tehnyt.. Muiden kertomana etä jättää saapumatta sovituihin lapsen asioita koskeviin tapaamisiin missä pitäisi päättää lasta koskevista asioista, jättää palauttamatta lapsia tai toisinpäin ei saavu tapaamisille..
Etävanhempi voi kiusta niin monella tapaa lähivanhempaa vaan koska haluaa kontrolloida lähiä eikä välttämättä välitä lapsestaaan ollenkaan, ja ylipäänsä senkin takia oli helppo alunperinkin vaan lähteä koko suhteesta koska laitetaan ne omat tarpeet aina lapsen tarpeiden edelle.
Olen suorastaan hämmentynyt, että näinkin kärkkäästi Sami Suomalainen vain näistä etävanhempien (isien) kaltoinkohtelusta kirjoittaa kun oikeasti tapahtuu myös päinvastaista, eikä tässä artikkelissa ole otettu minkäänlaista kantaa asioiden toiseen puoleen..
Kiitos kommentista. Tämä mainitsemasi näkökulma jäi tosiaan tästä kirjoituksesta pois. Toki huoltokiusaamista on puolin ja toisin, ja se on aina yhtä tuomittavaa. Lähihuoltajalla on kuitenkin monessa asiassa mahdollisuus tehdä päätöksiä yksinkin, vaikka olisi yhteishuoltajuus. Ehkä tärkeintä on tosiaan se, että näillä päätöksillä (esimerkiksi muutolla) ei vaikuteta tapaamisoikeuden toteutumiseen. Etähuoltaja ei siis sinänsä voi estää lähihuoltajaa muuttamasta toiseen asuntoon (lapsen kanssa). Jos tämä vaikuttaa tapaamisoikeuden toteuttamiseen, niin silloin voi toki olla perusteita jopa huoltomuodon muuttamiseen. Mitä tulee noihin muihin mainitsemiisi tilanteisiin, niin ehkä passia lukuunottamatta etähuoltajan suostumus ei ole ehdoton edellytys. Lähihuoltaja voi tehdä monia päätöksiä kuten päiväkodin vaihtamisen ilman etähuoltajan suostumusta, ja monia muitakin asioita mikäli tarvittavaa suostumusta ei ole vaivatta saatavissa. Nämä ovat asioita, jotka pitää katsoa tapaus kerrallaan miten näissä kannattaa edetä.