Yhteishuolto ja päätöksenteko

yhteishuolto ja päätöksenteko

Eron jälkeen lapset jäävät pääsääntöisesti molempien vanhempien yhteiseen huoltoon. Ero ei siis muuta avo- tai avioliiton aikaista vanhemman huoltosuhdetta. Yhteishuolto tarkoittaa periaatteessa sitä, että vanhemmat tekevät päätökset lapsen huoltoon liittyvissä asioissa yhdessä. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (LHL, 361/1983) 5.1 §:ssä todetaan pääsääntö: “Lapsen huoltajat vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty.”

Tähän on kuitenkin poikkeuksia. Kuten LHL 5.2 §:ssä todetaan: “Jos joku huoltajista ei matkan, sairauden tai muun syyn vuoksi voi osallistua lasta koskevan päätöksen tekemiseen ja ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi haittaa, ei hänen suostumuksensa asiassa ole tarpeen. Asiasta, jolla on huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta, voivat huoltajat kuitenkin päättää vain yhdessä, jollei lapsen etu ilmeisesti muuta vaadi.” Laissa on siis annettu mahdollisuus hoitaa yhteishuoltoon kuuluva asia yhdenkin vanhemman päätöksellä, mikäli toinen huoltajista ei voi osallistua päätöksentekoon JA ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi haittaa. Tätä mahdollisuutta kuitenkin rajoitetaan jälkimmäisessä virkkeessä, eli että tätä mahdollisuutta ei voi ainakaan matalalla kynnyksellä käyttää sellaisissa asioissa, joilla on huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta.

On huomattava, että huoltajien yhteistoimintavelvoite on eräänlainen ihanne, jossa on jonkin verran tulkinnanvaraa. Yhtenä esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa lapsen päivähoitopaikan valinta. Periaatteessa tämä kuuluisi huoltajien yhteistoimintavelvoitteen piiriin, mutta käytännössä se lasketaan pääsääntöisesti lähivanhemman eli lapsen kanssa virallisesti asuvan vanhemman päätöksenteon piiriin. Tämä johtuu siitä, että päivähoito katsotaan lapsen päivittäisen hoidon piiriin liittyväksi asiaksi, ja liittyvän lapsen kanssa asuvan vanhemman työskentelyn mahdollistamiseen. Asia kuitenkin monimutkaistuu, jos tätä oikeutta käytetään selkeästi väärin. Tällöin asia saattaakin muuttua yhteisesti päätettäväksi.

Yhteistoimintavelvoitteen ydinalueita ovat lapsen asuinpaikkaa, koulutusta, terveydenhuollon toimenpiteitä sekä nimeä, uskontokuntaa ja passia koskevat asiat. Näistä keskeisin yhteistoimintavelvoitteen piiriin kuuluva asia koskee lapsen asuinpaikkaa siten, että yhteishuollossa olevan lapsen muuttoa toiselle paikkakunnalle ei voi tehdä ilman molempien huoltajien suostumusta. Muuttamista saman paikkakunnan sisällä ei toki voi toinen huoltaja mitenkään estää. Koulun valinnan osalta tarvitaan pääsääntöisesti molempien huoltajien suostumus.

Terveydenhuoltoon liittyvien asioiden osalta on huomattava, että niin kauan kuin lapsi ei itse vielä kykene päättämään omasta hoidostaan, terveydenhuoltoon liittyvät asiat kuuluvat pääsääntöisesti yhteistoimintavelvoitteen ydinalueeseen. Tässäkin on kuitenkin poikkeuksia. Esimerkiksi “rutiiniluontoiset” asiat voidaan kuitenkin hoitaa terveydenhuollossa myös vain toisen huoltajan päätöksellä. Myös jos toinen huoltaja on aina antanut toisen huoltajan tehdä päätökset lapsen terveydenhuoltoon liittyvissä asioissa, voidaan puhua ns. sallimisperusteisesta valtuutuksesta, jolloin päätökset aiemmin tehnyt huoltaja voidaan katsoa valtuutetuksi päättämään lapsen terveydenhuoltoon liittyvistä asioista jatkossakin. On myös huomattava, että potilaan huoltajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa potilaslain 9.4 §:n mukaan, joten tällaisessa asiassa ei myöskään tarvita huoltajien yksimielisyyttä.

Nimi, uskontokunta ja passi ovat asioita, joissa vaaditaan pääsääntöisesti molempien huoltajien suostumus. Nämä ovat myös asioita, joissa tulee harvemmin sellainen tilanne, että lapselle aiheutuisi haittaa päätöksenteon viivästymisestä.

Mikäli sinulla on lapsen huoltoon liittyviä kysymyksiä, ota rohkeasti yhteyttä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.