Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (LHL, 361/1983) yhtenä periaatteena on vanhempien yhteishuolto ja sen ensisijaisuus riippumatta siitä, asuvatko vanhemmat yhdessä vai erillään. Arvio tulee kuitenkin tehdä tapauskohtaisesti ja tuomioistuimen tulee arvioida, mikä on juuri kyseessä olevan lapsen edun kannalta paras ratkaisu. Lapsiasioissa ratkaisu perustuu aina lapsen etuun ja nimenomaan ratkaisun kohteena olevan lapsen yksilölliseen etuun. Lapsen etu on varsin joustava käsite, ja yleensä riitatilanteissa vanhemmilla voi olla hyvinkin vastakkaiset käsitykset lapsen edusta.
Yhteishuolto ei ole kuitenkaan riitaisissa tilanteissa aina helppoa, sillä se edellyttää vanhemmilta kykyä toimia ja tehdä yhdessä päätöksiä lapsen asioissa. LHL 10 §:n 2 momentin mukaan huoltomuodosta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota vanhempien kykyyn asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Hallituksen esityksen (HE 88/2018, s. 56–57) mukaan säännöksen tarkoituksena on korostaa sitä, että huoltajan tärkeänä ominaisuutena on kyky suuntautua ensisijaisesti lapsen etuun ja tarpeisiin, vaikka vanhempien keskinäisissä väleissä olisikin ristiriitoja. Tässä kohdassa on hyvä huomata, että tuomioistuimen silmissä sillä ei ole niinkään merkitystä, kumpi vanhemmista on enemmän syypää mahdollisiin riitoihin, jos ne estävät lapseen liittyvän päätöksenteon.
Yhteishuolto voi kuitenkin olla kokonaisharkinnassa puollettavissa myös sellaisissa tilanteissa, joissa sen toimivuus näyttää kyseenalaiselta. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos yksinhuoltovaatimuksen pääasiallisena motiivina on halu sulkea toinen vanhempi kokonaan pois lapsen elämästä, kostaa toiselle vanhemmalle parisuhteen rikkoutuminen tai rajoittaa toisen vanhemman ja lapsen yhdessäoloa. Tällöin yhteishuollon määräämisellä voidaan estää lähivanhempaa käyttämästä yksinhuoltoa aseena toista vanhempaa ja tätä kautta lastakin vastaan. Vielä kymmenisen vuotta sitten tuomioistuin saattoi päättää yksinhuollosta käytännössä lapsen edun vastaisesti siunaten tällaisen toisen vanhemman vallankäytön.
Asiat eivät ole kuitenkaan koskaan yksinkertaisia, ja erojen jälkeen on toki myös tilanteita, joissa myös yhteishuoltoa voidaan käyttää väärin. Tällaisissa tilanteissa kannattaa hakea huollon tehtävänjakomääräystä sellaisten huoltoon liittyvien asioiden hoitamiseen, joissa toinen huoltaja on asiattomasti estänyt tai vaikeuttanut päätöksentekoa. Yhteishuolto on lähtökohta, ja yksinhuollon hakemiselle on nykyään hyvin harvoin riittäviä perusteita.
Mikäli haluat tietää lisää lapsen huoltoon liittyen ota yhteyttä. Voit myös varata ajan maksuttomaan tilannekartoitukseen.
