Hieman kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeusasiaa. Perusoikeudet eivät rajoitu Suomessakaan vain Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin. Yhtä lailla suomalaiset yritykset saattavat tietämättään tai huolimattomuuttaan syyllistyä perusoikeusrikkomuksiin ulkomailla. En kuitenkaan usko, että kyse olisi välinpitämättömyydestä.
Eilen A-studiossa käsiteltiin tätä asiaa, joskin suhteellisen pintapuolisesti. Suomalaisista yrityksistä Marimekko ilmoitti ensin, että ei käytä uiguurien pakkotyöllä viljeltyä puuvillaa, mutta veti ilmoituksensa aika pian pois. Kyseessä oli ilmeisesti lyhyen tähtäimen riskien minimointi Kiinassa. Marimekko ilmeisesti uskoi, että tässä vaiheessa suomalainen kuluttaja kokee uiguurien tilanteen varsin kaukaiseksi, ja uskoo yhtiön vakuutteluja siitä, että he toimivat aina eettisesti. Uskon itsekin, että tämä on Marimekon tahtotila.
Käytännössä olemme kuitenkin turhan riippuvaisia Kiinan-tuotannosta. Länsimaat ovat ajaneet itsensä tähän tilanteeseen, koska tuotanto Kiinassa on ollut toistaiseksi halpaa, vaikka teknologia siellä on kehittynyttä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Kiinan tuotantokustannukset ovat olleet jo pitkään nousussa ja Xi Jinpingin aikana Kiina on siirtynyt tiukempaan kontrolliin kuin edeltäjänsä aikana. Omalta osaltaan myös Donald Trump auttoi Kiinan autoritäärisyyden kasvua kovalla retoriikallaan.
Uiguurien “uudelleenkoulutusleirit” ovat käytännössä keskitysleirejä. On näin ollen hieman turhaa väitellä siitä, onko kyse pakkotyövoimasta, vai ovatko leireille vangitut uiguurit suostuneet tekemään töitä vapaaehtoisesti. Uiguurit on siirretty leireille vastoin omaa tahtoaan, “rikoksenaan” vain etnisyytensä. On täysin selvää, että kyseessä on etninen profilointi ja eräänlainen puhdistus, joka on perustellusti rinnastettavissa juutalaisten vainoon Saksassa toisen maailmansodan aikaan. Ei liene tarvetta enemmälti perustella, miksi tämä on ihmisoikeuksien vastaista.
Kiina ei tule kuitenkaan taipumaan niin kauan kuin tuotanto länsimaihin vetää. Kiinan hallinto ei halua ymmärtää ihmisoikeuksia, koska heidän asenteensa perustuu jo pitkään maata yksinvaltiaana hallinneen kommunistisen puolueen mielipiteeseen. Kiinan kommunistinen puolue on tällä hetkellä valtansa huipulla ja käyttää kovaa retoriikkaa suurvallan tapaan. Tilanne voi kuitenkin muuttua, jos puolue ei lähivuosina ymmärrä suhdettaan maailman muihin valtioihin maailmantalouden kokonaisuudessa.
Palataan hetkeksi Marimekkoon. Yhtiössä takuulla jo selvitetään kuumeisesti raaka-aineiden hankinnan ja tuotannon siirtämistä Kiinasta muualle, jotta laajemmilta imagotappioilta vältytään. Samaa pohditaan varmasti myös muissa alan yrityksissä. Puuvilla tai sen käsittely ja vaatetuotanto eivät ole sellaista, jota osattaisiin vain Kiinassa. Kiina ei ole siksi korvaamaton tässä asiassa. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kunnioittaminen olisi Kiinalle nyt elinehto, mutta perääntyminen tai nöyrtyminen ei ole varmastikaan nykyisen kommunistisen puoluejohdon asialistalla.
Uskon, että eettiset asiat nousevat lähivuosikymmeninä yhä tärkeämmiksi, ja Kiina menettää osuuttaan maailmanmarkkinoista, jos se ei ymmärrä esimerkiksi kansainvälistä ihmisoikeusjuridiikkaa. Xi Jinping käyttäytyy nyt vähän kuin Donald Trump käyttäessään sisäpolitiikkaa ulkopolitiikan välineenä. On kuitenkin vanha totuus, että yhteistyössä toimivat saavat pitkällä aikavälillä aina enemmän tuloksia aikaan kuin yksin toimivat. Täytyy toivoa, että Kiina ymmärtää tämän ennen kuin on liian myöhäistä.
