Kansainvälinen toimivalta
Kun lapsiasioissa on kansainvälinen liittymä (eli toinen asianosainen asuu ulkomailla tai on vieraan valtion kansalainen), tuomioistuimen on viran puolesta tutkittava toimivaltansa. Käytännössä tämä menee niin, että vastaajan asiamies esittää toimivallan puuttumista koskevan väitteen, ja tuomioistuin joutuu ensin tekemään käsittelyratkaisun toimivallasta.
Yleisin liittymä toimivaltakysymyksessä on asianosaisen tai lapsen asuinpaikka. EU-maiden välillä sovelletaan Bryssel IIa -asetusta (neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003), ja Pohjoismaisten kansalaisten välillä sovelletaan pohjoismaista avioliittokonventiota. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia tutkitaan lähtökohtaisesti siellä, missä on lapsen pääasiallinen elinpiiri. Toki kansainvälinen tilanne sisältää aina lukuisia muuttujia eikä mikään ole koskaan päivänselvää, joten kukin tilanne tarkastellaan kokonaisuutena.
Sovellettava laki
Suomen tuomioistuimessa käsiteltävissä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa sovelletaan pääsääntöisesti Suomen lakia, mutta ei aina tai pelkästään. Jos asia on kansainvälinen eli asiassa on läheinen yhteys vieraaseen valtioon, voidaan tuon valtion laki poikkeuksellisesti ottaa huomioon, jos lapsen etu sitä edellyttää. Tuomioistuin ei kuitenkaan viran puolesta lähde selvittämään tuota lain sisältöä, vaan siihen vetoavan tulee näyttää toisen valtion lain sisältö luotettavalla tavalla.
Huoltajan tehtävien hoitamiseen sovelletaan lähes aina sen valtion lakia, missä lapsella on asuinpaikka. Vieraan valtion lain säännös jätetään kuitenkin huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi lapsen etu huomioon ottaen ilmeisesti Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen.
Kansainvälinen lapsikaappaus
Kansainvälinen lapsikaappausasia eli kysymys lapsen mahdollisesta palauttamisesta käsitellään myös toimivaltaisessa tuomioistuimessa, joka löytyy siitä maasta, johon lapsi on kaapattu. Esimerkiksi Suomeen kaapatun lapsen asiassa toimivaltainen tuomioistuin on Helsingin hovioikeus, johon on keskitetty kaikki Suomen lapsikaappausasiat. Suomessa ei siis käsitellä muihin maihin kaapattujen lasten palauttamisasiaa.
Lapsikaappaustilanteissa keskeisiä instrumentteja ovat Haagin sopimus kansainvälisistä lapsikaappauksista (SopS 57/1994), Euroopan neuvoston sopimus lasten huoltoa koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (SopS 56/1994), sekä Bryssel IIa -asetus (EY N:o 2201/2003) EU-maiden välillä, joka sisältää Haagin sopimusta täydentäviä säännöksiä.
Keskeinen kysymys lapsikaappausasiassa on se, onko lapsi viety luvattomasti pois siitä valtiosta, jossa lapsella oli asuinpaikka, tai jätetty luvattomasti palauttamatta, jos lapsen asuinpaikka ennen kaappausta oli Haagin sopimuksen osapuolivaltiossa.
Vieraan valtion päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano
Kansainvälinen eli vieraassa valtiossa annettu lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva päätös voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön Suomessa. Tämä on vahva lähtökohta. Tunnustamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tunnustaminen olisi ilmeisesti vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perhettä ja lapsia koskevia perusperiaatteita. Lisäksi täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos olosuhteiden muuttumisen johdosta täytäntöönpano ei enää vastaisi lapsen etua. Lisäksi yleisesti ottaen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos päätös on ristiriidassa Suomessa annetun päätöksen kanssa, ja hakemuksen epääminen on lapsen edun mukaista.
Jos sinulla on kysyttävää kansainvälisiä liittymiä koskevan asian hoitamisesta, ota yhteyttä. Voit myös varata ajan maksuttomaan tilannekartoitukseen.
