Lapsen etu on keskeinen huomioitava asia kaikessa lapseen liittyvässä päätöksenteossa. Samalla se on kuitenkin myös kaikkein subjektiivisin asia. Tuomioistuimissa esitetään joka päivä vastakkaisia vaatimuksia perustuen lapsen etuun. Esimerkiksi toinen vanhempi saattaa katsoa lapsen edun mukaiseksi, että lapsella on yksi selkeä koti, ja toinen vanhempi vastaavasti, että lapsi on molempien vanhempien kodeissa yhtä paljon. Kumpaakin näkemystä voidaan suhteellisen helposti perustella lapsen edulla. Keskeisintä onkin tällöin miettiä, mikä olisi kyseisen lapsen yksilöllinen etu. Siihen ei tavallaan ole mitään yleistä sääntöä, vaikka tiettyjä vakiintuneita tulkintoja onkin oikeuskäytännössä syntynyt. Toki lapsen etu ei ole myöskään varsinaisesti mielipidekysymys, vaan se perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa määriteltyihin yleisiin oikeuksiin.
Lapsen etu on oikeuskäytännössä perustunut pitkälti lapsenhuoltolain mukaiseen lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen turvaamiseen, ja tätä kautta lapsen olojen muuttumattomuuteen ja ensisijaisen hoitajan pysyvyyteen. Lisäksi lapsen etu on tarkoittanut toisinaan jopa sitä, että tähän vakiintuneeseen status quo -periaatteeseen jäädään siitäkin huolimatta, että se olisi toisaalta lapsen edun vastaista. Usein joudutaan myös pohtimaan vastakkaisia status quo -periaatteeseen liittyviä argumentteja. Esimerkiksi ensisijaisen hoitajan pysyvyys ja lapsen elinympäristön pysyvyys voivat jossain tilanteessa olla vastakkain. Tällöin tuomioistuin joutuu esimerkiksi pohtimaan, onko lapselle suurempi muutos vaikkapa vaihtaa asuinpaikkaa kuin vaihtaa ensisijaista hoitajaa. Jos asiassa tulee tehdä väliaikainen määräys asian kiireellisyyden vuoksi, päätöksen vaikeusaste aina vain kasvaa.
Toisaalta lapsen etu voidaan myös nähdä lapsen kuulemisen kautta. Lasta tulisi kuulla ikätasonsa ja henkilökohtaisen kypsyytensä mukaisesti. Tässäkin on monenlaista toteuttamistapaa. Usein jonkinlaisena kynnyksenä lapsen perusteellisemmalle kuulemiselle on pidetty noin 12 vuoden ikää. Useimmiten tuomioistuin haluaa kuulemiseen mukaan sosiaalityöntekijän, mutta toisinaan vain tuomari ja mahdollisesti käräjäsihteeri kuulee lasta. Mikäli asiassa tehdään olosuhdeselvitys, niin lasta tavataan ja kuullaan ikätasonsa mukaisesti. Turhan usein varsin yleisesti käytössä olevat ikärajat erilaisille menettelyille kuulemisissa ajavat kuitenkin lapsen henkilökohtaisen kypsyyden ohi. Itse olisin sitä mieltä, että lasta tulisi aina mahdollisuuksien mukaan kuulla häntä itseään koskevassa päätöksenteossa. Sen, mikä merkitys tällä kuulemisella sitten käytännössä on, tulisi määräytyä vasta varsinaisen kuulemisen perusteella. Lapsen vastauksista voi päätellä paljon. Lapsi ei toki missään tilanteessa itse päätä näitä asioita, koska niihin liittyy paljon sellaisia seurauksia joita lapsi ei voi mitenkään ymmärtää.
Lapsen etu voi hyvinkin olla ristiriidassa vanhemman edun kanssa. Toisaalta vanhempi perustelee omia vaatimuksiaan asiassa nimenomaan lapsen edulla. Onkin hyvä ymmärtää oman asian ajamisessa se, että ei ole olemassa mitään absoluuttista lapsen etua. Tai jos on, niin se on se, että vanhemmat eivät riitelisi vaan sopisivat lapseen liittyvät asiat yhteisymmärryksessä ja molemmat vastavuoroisesti joustaen. Tästä tullaankin siihen, miten lapsiasioissa tulisi asiamiehen asemassa toimia. Lapsiasiat ovat riita-asioina poikkeuksellisia siten, että niissä asiamiehen tulee paitsi ottaa huomioon oman päämiehensä eli vanhemman etu, myös asiaan osallisen lapsen etu. Silloin kun nämä vaikuttavat olevan mahdollisesti ristiriidassa keskenään, asia tulee ottaa päämiehen kanssa puheeksi ja selvittää vaatimusten perusteita. Päämies ei ole välttämättä ajatellut asiaa muutoin kuin omien vaatimustensa kannalta.
Lapsen etu toteutuu tuomioistuinprosesseissa parhaiten siten, että myös asiamies on aktiivinen. Aktiivisuudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että asiamies pyrkii koko ajan selvittämään asiaa sillä tavoin, että päämiehen tavoitteet toteutuvat mahdollisimman hyvin mutta että oikeusprosessien tarve jatkossa vähenee. Koen asiamiehenä onnistuneeni silloin, kun asia saadaan sovittua siten että asiamiehille ei ole enää sen jälkeen tarvetta. Tavoitteenani on siis toimia siten, että vanhemmat pystyvät jatkossa sopimaan asiat keskenään. Aina tämä ei onnistu ainakaan heti, mutta sovinnollinen asenne on pitkällä tähtäimellä lapsen etu.
Jos sinulla on kysymyksiä lapsiasiassa, ota yhteyttä. Voit myös varata ajan maksuttomaan tilannekartoitukseen.
