Sovittelu on tärkeä osa lapsioikeusjuristin arkea. Sopiminen on lapsiasioissa mahdollista aina siihen saakka, kunnes tuomioistuimessa asian pääkäsittely lopetetaan. Eli sopiminen on mahdollista siihen saakka, kunnes suullinen käsittely kokonaan päättyy ja asian ratkaisu siirtyy tuomarin harkintaan. Toki tämänkin jälkeen sovittelu on sikäli mahdollinen, että jos molemmat siihen suostuvat, lastenvalvoja voi vahvistaa vanhempien myöhemmänkin sovinnon.
Tätä ennen on kuitenkin useita vaiheita, joissa sovittelu on mahdollista. Sen jälkeen kun vanhemmat eivät ole keskenään päässeet sovintoon, asiaa on mahdollista sovitella asiamiesten eli juristien avulla tai vain asiamiesten kesken. Jos asia pysyy edelleen riitaisena ja asia viedään tuomioistuimeen, asian ratkaisemiseen voidaan käyttää tuomioistuinsovittelua eli ns. Follo-sovittelua. Jos Follossa ei päästä sovintoon tai edes koesopimukseen, niin sitten asia siirtyy valmisteluistuntoon ja sen jälkeen – joskus samana päivänä – pääkäsittelyyn. Näiden kaikkien vaiheiden välillä voidaan hakea sovintoa, ja ainakin itse asiamiehenä pyrin aina sovittelemaan asioita jos näen että sovinto voisi olla mahdollinen.
Useinkaan vanhemmat eivät näe niin selvästi sovinnon mahdollisuutta, koska he uskovat tuntevansa vastapuolen ja hänen motiivinsa. Tässä ulkopuolinen, sovitteluun tarvittaessa kykenevä lakimies on hyvä, sillä hän katsoo asioita ensisijaisesti asioina sotkematta tulkintoihin liikaa tunnetta. Kun lakimies osaa tunnistaa osapuolten tunteiden takana olevat syyt ja osaa kehittää osapuolten mahdollisten pelkojen huomioon ottamiseksi luoviakin ratkaisuja, sovittelu yleensä onnistuu. Joskus sovittelun onnistuminen edellyttää sitä, että istutaan jo valmisteluistunnossa, jossa tuomari vielä kysyy olisiko tätä asiaa kuitenkin mahdollista sopia. Asian konkretisoituminen istunnossa sekä tilanteen vääjäämättömyys usein johtavat siihen, että ollaan viimeistään silloin kuitenkin valmiita keskustelemaan sovinnosta.
Tämä vaihe on hyvin kriittinen, ja lakimiesten/asianajajien sovittelun kyvyt joutuvat tässä vaiheessa todelliseen testiin. Aikaa sovittelun todellisen mahdollisuuden arviointiin on vähän, sillä jos sovittelu ei ole mahdollinen, aikaa ei tulisi käyttää siihen vaan istunnon läpiviemiseen. Toisaalta jos sovittelu on mahdollinen, aikaa on yksityiskohtien hiomiseen yleensä vaikka koko päivä ja viimeiset yksityiskohdat voidaan hioa tarvittaessa lakimiesten kesken vielä jälkikäteenkin. Etenkin lapsiasioissa tuomioistuimet ovat valmiita tekemään joustavia prosessiratkaisuja, ja varsinkin silloin, kun kyseessä on sovittelu joka johtaa sovintoon. Jokainen lapsiasioiden parissa toimiva juristi (lakimies/asianajaja/tuomari) tietää, että sovinto on lapsiasioissa aina parempi kuin se, että tuomari ulkopuolisena määrää miten asia hoidetaan.
Toki juristeissa on huomattaviakin eroja sovittelukykyjen ja ylipäätään sovinnollisuuden osalta. Hyvä sovittelu syntyy, kun molempien vanhempien lakimiehet osaavat sovitella ja tuntevat lain sekä oikeuskäytännön käsillä olevan asian suhteen. Tällöin lakimiehet voivat auttaa vanhempia saavuttamaan sellaisen sovinnon, joka on molemmille mahdollisimman hyväksyttävä lain ja oikeuskäytännön puitteissa. Meidän ammattilaisten tehtävä on myös sanoa, jos vanhemman vaatimus on täysin poikkeuksellinen ja/tai sen menestyminen on epätodennäköinen lain ja oikeuskäytännön valossa. Ammattimainen sovittelu siis johtaa tavallaan sellaiseen lopputulokseen, jossa vanhempien vaikutusmahdollisuus on suurin, ja jossa voidaan saavuttaa pysyvämpi tulos. Tuomarin ulkopuolisena tekemä ratkaisu kun on useimmiten sellainen, johon kumpikaan vanhemmista ei ole tyytyväinen, ja johon haetaan sitten aina muutosta tuomioistuimesta.
Mikäli tarvitset sovitteluun kykenevää ja asiansa osaavaa lapsioikeuden lakimiestä, niin ota rohkeasti yhteyttä! Voit myös varata ajan maksuttomaan tilannekartoitukseen.
