Status quo ja sen merkitys lapsiasioissa

status quo

Usein lapsiasioissa vedotaan latinankieliseen termiin status quo. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että vakiintunutta tilannetta katsotaan lapsen kannalta, ja että tuon vakiintuneen tilanteen muuttaminen vaatii parempia perusteluja kuin sen ylläpitäminen.

Asia ei toki ole aivan näin yksinkertainen, vaan lapsen etua punnitaan myös muilla perusteilla ja kokonaisvaltaisesti. Lapsen etu määrittyy lapsenhuoltolain (LHL, 361/1983) säännösten pohjalta. Pääsäännöt lapsen edun mukaiseen punnintaan löytyvät kyseisen lain 1 luvun yleisistä säännöksistä. Lapsen etua punnitaan lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti.

Status quo on kuitenkin tärkeä osa tätä lapsen edun kokonaisarviointia. Jos lapsi on vaikkapa tavannut etävanhempaansa vain harvakseltaan, ja lapsi on vielä hyvin pieni, vakiintunut tilanne katsotaan helposti esteeksi vaikkapa vuoroasumiselle, etenkin jos vanhempien välillä on tästä erimielisyyttä. Tämäkään ei tosin ole kiveen hakattu periaate, vaan asiassa on tuomioistuimen aina tehtävä lapsen edun kokonaisvaltainen punninta, jossa myös molempien vanhempien toiminta lapsen edun toteuttamisessa joutuu punnittavaksi.

Usein se vanhempi, jonka luona lapsi ei asu ja viettää vähemmän aikaa, haluaisi, että lapsen aika kummallakin vanhemmallaan tasattaisiin “oikeudenmukaisemmin”. Tämä ei ole kuitenkaan yksinään vahva argumentti tuomioistuimessa, koska lapsen luonapidon määrää ei katsota vanhempien kannalta tasa-arvoisesti. Tuomioistuimessa lapsen luonapidon määrä katsotaan lähtökohtaisesti vain lapsen edun näkökulmasta, ja tässä punninnassa status quo on usein merkittävässä roolissa.

Mikäli lapsi on jo sen ikäinen, että hänen mielipiteensä on mahdollista luotettavasti selvittää, tällä on yleensä iso merkitys asian lopputulokseen. On kuitenkin huomattava, että mikäli lapsen kanssa asuva vanhempi on jostain syystä vihamielinen toista vanhempaa kohtaan ja taipuvainen manipuloimaan lasta omaksi hyödykseen, lapsen mielipiteeseen ei voi kiinnittää liikaa huomiota. Lapsen mielipide selvitetään lähes aina sosiaaliviranomaisten toimesta, ja jää näiden viranomaisten harkintaan, miten paljon lapsen mielipiteeseen tulisi kiinnittää huomiota. Tuomioistuimet yleensä luottavat näihin arvioihin.

Lapsen huollon, asumisen tai tapaamisoikeuden muuttaminen vaatii aina hyviä lapsen edun mukaisia perusteluja. Lisäksi on tärkeää, että asia esitetään tuomioistuimelle mahdollisimman selkeästi, ja perustellen mahdollisimman hyvin myös status quo -periaatteeseen vedoten. Riitojen, lastensuojeluilmoitusten ja rikosilmoitusten läpikäyminen hakemuksessa on paitsi raskasta kaikkien osapuolten lukea, myös usein haitallista lapsen edun mukaisen ratkaisun saavuttamiselle.

Mikäli sinulla on kysyttävää lapsen huollon, asumisen tai tapaamisoikeuden muuttamisesta, ota yhteyttä niin tehdään maksuton tilannekartoitus asiassasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.