Mikä perusoikeus on tärkein?

Usein kuulee keskusteluissa korostettavan, että vaikkapa sananvapaus on kaikkein tärkein perusoikeus. Sananvapaus on toki länsimaisissa demokratioissa yksi keskeisimmistä perusoikeuksista, ja sillä on siksi erityinen asema. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi yksiselitteisesti tärkein perusoikeus. Ylipäätään perusoikeuksissa ei voida nostaa yhtä yli muiden, koska jokainen perusoikeus on nimensä mukaisesti perusoikeus yhtä lailla kuin muutkin perusoikeudet.

Toki tulee tilanteita, joissa perusoikeuksia tulee punnita toisiaan vastaan, kun yhden perusoikeuden toteuttaminen häiritsee toisen perusoikeuden toteutumista. Tällöin puhutaan juridiikassa perusoikeuksien kollisiosta eli törmäyksestä. Näitä tilanteita on arjessa tosiasiassa hyvin paljon, ja useimmiten selvitämme nämä tilanteet hyvillä käytöstavoilla. Emme esimerkiksi käytä yleensä sananvapautta toisten uskonnonvapauden rajoittamiseen tai kyseenalaistamiseen kaupungilla liikkuessamme. Valitettavasti tämä sosiaalinen paine käytöstavoissa on kuitenkin merkittävästi alentunut sosiaalisessa mediassa, jos sitä on siellä lainkaan. Perusoikeuksien kollisiotilanteiden ymmärtäminen onkin some-aikana entistä tärkeämpää.

Pääperiaatteena perusoikeuksien kollision ratkaisemisessa on se, että ratkaisulla pyritään saavuttamaan tilanne, jossa jokainen kyseessä oleva perusoikeus tulee mahdollisimman täysimääräisesti toteutettua. Jos vaikkapa tilanteeseen liittyy sananvapaus ja uskonnonvapaus, ja nämä ovat kyseisessä tilanteessa kollisiossa, eli törmäyksessä tai ristiriidassa, niin asia ratkaistaan kunnioittamalla molempia perusoikeuksia mahdollisimman täysimääräisesti. Suomessa tämä on ratkaistu lainsäädännössä esimerkiksi rikoslain (RL, 39/1889) 17:10 §:n säännöksellä uskonrauhan rikkomisesta. Tämä ei ole toki ainoa sananvapauden käyttämistä rajoittava säännös joka suojaa uskonnonvapautta, vaan ainoastaan yksi käytännön esimerkki lainsäädännössä olevista valmiista perusoikeuksien kollisiotilanteiden ratkaisumalleista.

Suomen perustuslain (PL, 731/1999) 2 luvussa on lueteltu kaikki perustuslailla turvatut perusoikeutemme. Ne koskevat kaikkia Suomen oikeudenkäyttöpiiriin kuuluvia ihmisiä kansalaisuuteen katsomatta. Tätä ei suoraan perustuslaissa kerrota, vaan se on pääteltävä. Perustuslaki on Suomen valtiosääntö, joka PL 1.2 §:n mukaisesti “turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa”. Perustuslaki turvaa siis kaikkien perusoikeudet yhtäläisesti kansalaisuudesta riippumatta, ja Suomen perustuslain vaikutusalue on Suomen oikeudenkäyttöpiiri.

Yksikään perusoikeus ei siis ole muita tärkeämpi tai ehdoton. Vain ihmisarvon loukkaamattomuus voidaan katsoa ehdottomaksi ja yleiskattavaksi oikeudeksi valtiosäännössämme, johtuen sen sijoittamisesta perustuslain 1 §:ään. Se on kuitenkin yleisempi perusarvo eikä sinänsä niinkään perusoikeus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.