Valmiuslain soveltamisesta poikkeusoloissa

Valtioneuvosto totesi pääministeri Sanna Marinin suulla eilen, että valmiuslain 106 § ja 107 § otetaan käyttöön ilman asiaankuuluvaa käyttöönottoasetusta. Martin Scheinin kirjoitti aiheesta eilen Perustuslakiblogissa hyvän joskin hieman kiemuraisen selvityksen. Avaan asiaan liittyvää perusongelmaa tässä hieman kansantajuisemmin.

Valmiuslain (ValmiusL, 1552/2011) 6.1 §:ssä on valmiuslain käyttöönottoon selkeä ohjeistus: “Jos valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, toteaa maassa vallitsevan poikkeusolot, voidaan valtioneuvoston asetuksella (käyttöönottoasetus) säätää II osan säännösten soveltamisen aloittamisesta. Tällainen asetus voidaan antaa määräajaksi, enintään kuudeksi kuukaudeksi.” Valtioneuvosto kuitenkin vain totesi, että Suomessa vallitsevat nyt ValmiusL 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetut poikkeusolot, ja että sen perusteella aletaan kuitenkin heti soveltaa ValmiusL 106 §:n ja 107 §:n säännöksiä: “Tässä vaiheessa ei ole välitöntä tarvetta valmiuslain perusoikeuksia rajoittavien valmiuslain II osan toimivaltuuksien käyttöönotolle, mutta valmiuslain toimivaltuuksien käyttötarve riippuu epidemian kehityksestä lähiaikana. Hallitus myös arvioi, että valmiuslain 15 luvun säännöksiä 106 § (hallintoviranomaisten viestintä poikkeusoloissa) ja 107 § (toimivallan ratkaiseminen) on välttämätöntä alkaa soveltamaan poikkeusolojen toteamisen jälkeen.”

Valtioneuvosto ei siis tässä päätöksessään kuitenkaan esittänyt eduskunnalle asiaankuuluvaa käyttöönottoasetusta, vaikka kyseiset ValmiusL 106 §:n ja 107 §:n säännökset kuuluvat nimenomaan ValmiusL 6.1 §:ssä mainittuihin II osan säännöksiin. Kyseiset säännökset rajoittavat merkittävästi muun muassa sananvapautta, kunnallista itsehallintoa ja eri viranomaisten toimivaltaa poikkeusoloihin vedoten, joten kyse ei ole aivan pienestä asiasta.

Tämä oli päivänselvä toimivaltavirhe, ja näin ollen oli syntymässä vakava ennakkotapaus ValmiusL:n väärinkäyttöön toimivallan puuttuessa. Onneksi perustuslakiasiantuntijat olivat asiassa hereillä, ja huomauttivat asiasta välittömästi. Pääministerin toteamus asian juridisen puolen selvittämiseksi oli oikeansuuntainen toimenpide, mutta toisaalta myös osoitti sen, että valtioneuvostossa ei ole ollut riittävää perustuslaillista osaamista näinkin merkittävässä asiassa. Perustuslakiasiantuntijoilta olisi kuitenkin varmasti saanut asiaan ennakkoarvion, jos sitä olisi kysytty. Samalla kun tämä pohjimmiltaan perustuslain ohittaminen melkein meni ilman toimivaltaa läpi, se osoitti käytännössä myös perustuslain haavoittuvuuden valmiuslain mahdollisen väärinkäytön edessä.

Jo valmiuslakia säädettäessä jouduttiin pohtimaan perustuslaillisia kysymyksiä poikkeusoloissa. Tämän takia valmiuslaissa on omat varmistuksensa, jotta tällaista ei pääsisi tapahtumaan. Valtioneuvosto ei voi vain omalla päätöksellään ottaa käyttöön II osan toimivaltuuksia, vaan eduskunnan tulee kontrolloida tätä. Siksi näiden kaikkien II osan toimivaltuuksien käyttöönotto edellyttää erillistä käyttöönottoasetusta, joka voidaan antaa vain määräajaksi korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.