Vietin juuri yhteensä 15 tuntia käräjäoikeudessa, jossa käsiteltiin asianosaisten välistä viestintää parisuhteen päättymisen jälkeen tilanteessa, jossa äiti olisi tarvinnut apua ja tukea lapsen kanssa, kun parisuhde oli päättynyt vain kuukausi ennen lapsen syntymää. Menemättä asiassa yksityiskohtiin, on kuitenkin todettava, että tällaiset käsittelyt ovat myös asiamiehelle todella raskaita. Puhumattakaan siitä, että vaikkapa yksinhuoltajaa syytetään vainoamisesta ja istunnossa käydään yksityiskohtaisesti läpi viestintää, josta jokaisen tuntevan ihmisen tulisi mielestäni nähdä, että äiti on ollut todella mahdottomassa tilanteessa ja tuskainen. Yksittäisten ja ajoittaisten tunteenpurkausten voidaan kuitenkin tiukkojen puritanististen lasien läpi katsottuna katsoa muodostavan heiveröisen vainoamista muistuttavan tekokokonaisuuden, josta kuitenkin puuttuu vähintäänkin tahallisuus ja oikeudettomuus, jotka ovat olennaisia osia vainoamisen tunnusmerkistöstä. Nämä ovat joka tapauksessa inhimillisesti katsottuna erittäin raskaita syytöksiä. On tuskallista seurata, kun syyttäjä arvostelee vastaajan toimintaa, vaikka se toiminta on hyvin selitettävissä inhimillisin perustein.
Juuri tällaisten tapausten vuoksi yleensä kun minulta kysytään kantaa rikosilmoituksen tekemiseen entisestä kumppanista, niin vastaan, että kannattaa miettiä vielä useaan kertaan. Rikosilmoitus on aina vakava juttu. Toki on tapauksia, joissa entinen kumppani saattaa oikeasti vainota tai syyllistyä vaikkapa viestintärauhan rikkomiseen, mutta oikeuskäytäntö näissä on ainakin toistaiseksi edellyttänyt todella räikeää toimintaa. Esimerkiksi Turun hovioikeuden 29.6.2021 antama päätös nro 21/129145 (Dnro R 21/785) antaa viestintärauhan rikkomisen osalta yhdenlaisen tulkinnan tuon rajan ylittymisestä. Tapauksessa viestien ja puheluiden määrä oli ollut lyhyellä ajanjaksolla sellainen, että esimerkiksi puheluita oli tullut myös yöaikaan noin 150 kpl kahden viikon aikana. Sen sijaan esimerkiksi Vaasan hovioikeuden 17.11.2022 antamassa tuomiossa nro 22/145779 (Dnro R 22/163) katsottiin, että jatkuva yhteydenpito oli ollut oikeutettua nimenomaan siksi, että viestintä on liittynyt lapsen asioiden hoitamiseen.
Kynnys tuomion antamiseen vainoamisesta on todella korkealla, ja hieman alempana mutta korkealla myös viestintärauhan rikkomisen osalta. Suuri osa tapauksista päättyy vapauttavaan tuomioon taikka korkeintaan sakkotuomioon. Tämän vuoksi toivoisi myös tarkempaa harkintaa syyttäjältä syyteharkinnan osalta silloin kun kyse on parisuhteen päättymisen jälkeisestä lapseen liittyvästä viestinnästä, vaikka se olisikin ulkoisesti katsottuna joiltain osin asiatonta ja laajaakin. Rikosilmoitus ja esitutkinta kun eivät vielä automaattisesti johda syytteeseen, vaan syyttäjällä on vielä mahdollisuus jättää syyte oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL, 689/1997) 7 §:n 1 kohdan mukaisesti nostamatta, jos epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.
Parisuhteen päättymiseen liittyvät rikoskäsittelyt ovat paitsi erittäin raskaita kaikille asianosaisille, myös erittäin haitallisia lapseen liittyvien asioiden asianmukaiselle hoitamiselle tulevaisuudessa. On vaikeaa suhtautua toiseen osapuoleen enää asiallisesti ja yhteistyökykyisesti, jos hän on omalla rikosilmoituksellaan aiheuttanut valtavasti vahinkoa. Kuitenkin iso osa näistä tuomioistuimeenkin asti päätyvistä rikosasioista on sellaisia, joissa käsitellään sana sanaa vastaan -tyyppisiä syytöksiä, tai syytöksiä jotka perustuvat pikemminkin aihetodisteisiin. Etenkin tällaisissa tilanteissa rikosilmoitus ja mahdollinen syyte johtavat hyvinkin todennäköisesti asianosaisten välien lopulliseen rikkoutumiseen, mikä ei voi olla lapsen edun mukainen lopputulos. Lisäksi tästä tulee valtavia kustannuksia jos ei asianosaisille niin ainakin valtiolle. Sosiaalisista kustannuksista puhumattakaan.
Jos siis mietit tehdäkö rikosilmoitus entisestä kumppanistasi, niin mieti vielä tarkkaan, onko asia mahdollista vielä painaa villaisella ja mennä eteenpäin. On toki selvää, että mikäli entinen kumppani aiheuttaa toiminnallaan jotain sellaista, joka aiheettomasti rajoittaa vapauttasi tehdä asioita, niin silloin voi hyvinkin olla perusteita tehdä asiasta rikosilmoitus. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi vainoamiseen tai edes viestintärauhan rikkomiseen tai kunnianloukkaukseen vaaditaan kuitenkin näissä tilanteissa yleensä selkeää näyttöä, jossa kyseisten rikosten tunnusmerkistöt täyttyvät. Useinkaan näin ei käy, vaan lopputuloksena on syytteen hylkääminen ja vain entistä pahemmin rikkoutuneet välit.
Mikäli sinulla on kysyttävää perheasioihin tai lähemmin yksityisyyden, rauhan tai kunnian loukkaamisesta taikka vapauteen kohdistuvista rikoksista, ota rohkeasti yhteyttä niin mietitään yhdessä miten asiassa kannattaisi edetä.
