Sananvapaus poliittisessa kontekstissa on Suomessa kuten muissakin länsimaissa erittäin suojeltu. Jo pelkkä väite siitä, että yhden poliittisen puolueen sananvapautta mitenkään rajoitettaisiin, nostaa meillä niskakarvat pystyyn. Osallistumista “demokratian prosessiin” pidetään tärkeämpänä kuin tunteita, joita väkisinkin tässä prosessissa loukataan. Demokraattista osallistumista on kuitenkin rajoitettu siinä mielessä, ettei se oikeuta väkivaltaan tai vihaan yllyttämiseen taikka muiden ihmisarvon loukkaamiseen. Tästä rajoituksesta ehkä yleisimmin Suomessa, myös tuomioistuinten ratkaisuissa, on viitattu EIT:n ratkaisuun Féret v Belgia (15615/07, 16.07.2009).
Poliittisessa sananvapaudessa on kuitenkin hyvä huomata, että se sisältää kahdenlaisia toimijoita, jotka ovat sekä keskenään että vastakkain tässä demokratian prosessissa. On toisaalta poliitikkoja tai sellaisiksi pyrkiviä, mutta myös aivan tavallisia kansalaisia, jotka kannattavat tiettyä poliittista ideologiaa. Poliitikoilla, etenkin kansanedustajilla, on varsin laaja ja lähes rajoittamaton poliittinen sananvapaus. Suomessa rikoslakiin (RL, 39/1889) kuitenkin sisältyy ym. EIT:n ratkaisun kanssa yhteneviä säännöksiä, joista tärkeimmät ovat RL 11:10 §:n kansanryhmää vastaan kiihottaminen, sen RL 11:10 a §:n törkeä tekomuoto, sekä RL 17:10 §:n uskonrauhan rikkominen. Suomessa holokaustin kieltämistä ei ole erikseen kriminalisoitu, mutta se sisältyy suurelta osin hiljaisesti edellämainittuihin säännöksiin.
Toisaalta myös poliitikkoja voi arvostella varsin vapaasti, eli tavalliset kansalaiset voivat esittää poliitikkoja kohtaan hyvinkin rankkaa ja jopa henkilöön käyvää arvostelua. Poliitikon arvostelijaa ei voi kovinkaan kevyin perustein syyttää kunnianloukkauksesta pelkän yleisen halventamisen perusteella, sillä RL 24:9.3 §:n mukaan tällaisena “kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä”. Tuomioistuimilla on ollut varsin korkea kynnys tuomita tavallisia kansalaisia poliitikkojen kunnianloukkauksesta, joten monikaan poliitikko ei edes lähde kokeilemaan onneaan tuomioistuimessa. Sama pätee myös poliitikkojen kesken tapahtuviin asiattomuuksiin.
Sen sijaan jos tavallinen kansalainen kohdistaa asiatonta arvostelua toista tavallista kansalaista kohtaan, niin vaikka arvostelu olisi vain poliittisesti motivoitunutta, hänet voidaan RL 24:9.1 §:n mukaisesti tuomita kunnianloukkauksesta sakkoon. Edellyttäen toki, että asianomistajarikoksen ollessa kyseessä asianomistaja vaatii asiassa rangaistusta. Mutta periaatteessa siis laajennettu poliittinen sananvapaus ei koske samalla tapaa tavallisia kansalaisia, eli tämä erityinen sananvapauden suoja on varattu poliitikoille, mutta vastineeksi myös poliitikkoihin kohdistuvan arvostelun suoja on laskettu minimiin. Poliitikoille annettua suojaa olisi kuitenkin syytä laskea nykyisestä selkeissä maalittamistilanteissa, joissa poliitikko käyttää tunnettuuttaan hyväksi maalittamisen toteuttamisessa. Tästä vielä lisää maalittamiseen liittyvissä erillisissä kirjoituksissa.