Tapaamisoikeus tarkoittaa lapsen oikeutta tavata sitä vanhempaa jonka luona lapsi ei asu. Näin ollen tapaamisoikeudesta puhutaan vain silloin kun kyse ei ole vuoroasumisesta, jossa lapsi asuu vuoroin vanhemmillaan. Vuonna 2019 uudistetun lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (LHL, 362/1983) mukaan lapsi voi vuoroasua vanhemmillaan, jolloin kyse on kummallakin vanhemmallaan vietetyn ajan suhteen luonapidon määrästä eikä tapaamisoikeudesta. Tämä edellyttää siis sitä, että lapsi viettää vähintään 40 % ajasta kummallakin vanhemmallaan. Toisinaan kuitenkin puhutaan edelleen kansanomaisesti tapaamisoikeudesta tässäkin yhteydessä.

Tapaamisoikeus koskee kuitenkin tarkalleen ottaen vain tilannetta, jossa lapsi asuu yhdellä vanhemmallaan ja tapaa toista vanhempaa. Se vanhempi, jonka luona lapsi on vähemmän kuin 40 % ajasta on tällöin etävanhempi, ja toinen vanhempi on lähivanhempi. Lapsella on edellä mainittuun lapsenhuoltolakiin (LHL) kirjattu oikeus tavata sitä vanhempaa jonka luona lapsi ei asu, eli etävanhempaa. Toki tapaamisoikeus nähdään toisinaan tämän lisäksi myös perustuslain mukaisena etävanhemman oikeutena, joka liittyy tarkemmin perustuslain turvaamaan perhe-elämän suojaan.

Tapaamisoikeus sisältää valtavasti eri vaihtoehtoja, ja niiden soveltaminen käsillä olevaan tilanteeseen on olennainen osa lapsioikeuteen erikoistuneen asiamiehen työkalupakkia. Mikäli tapaamisiin liittyy epävarmuustekijöitä kuten väkivallan tai lapsikaappauksen uhkaa, tai tapaamisia ei ole juurikaan ollut eikä ole luottamusta tapaavan vanhemman lapsenhoitotaitoihin, taikka tapaavan vanhemman olosuhteet eivät salli tapaamisia hänen luonaan, niin yhtenä vaihtoehtona ovat valvotut tapaamiset tapaamispaikassa. Tapaamispaikassa on mahdollista järjestää myös tuettuja tapaamisia tai valvottuja vaihtoja hieman erilaisissa tilanteissa. Tärkein on lapsen turvallisuus ja tapaamisten toteutuminen jollain tavalla.

Kaikkein tärkeintä on päästä sellaiseen ratkaisuun, jossa tapaamisoikeus on laajuudeltaan ja muodoltaan sellainen, joka sopii ennen kaikkea asiaan osallisen lapsen luonteelle ja elämäntilanteelle. Lasta ei voi eikä pidäkään jakaa sillä ajatuksella, että luonapitojen määriä aletaan mitata kellon kanssa. Iso osa lapsista ei pidä jatkuvasta muutoksesta elinympäristössään, vaikka molemmissa ympäristöissä onkin aina toinen vanhemmista. Kaikkein tärkeintä onkin, että lapsi ei unohda toista vanhempaansa, vaan tapaamisia on ikätasoisesti riittävän usein. Sylivauvan osalta lyhyitä tapaamisia olisi hyvä olla muutaman päivän välein, kun taas kouluikäinen muistaa hyvin toisen vanhempansa vaikka ei olisi nähnyt tätä yli viikkoon.

Voit lukea lisää tapaamisoikeuteen liittyviä artikkeleita tästä linkistä. Jos haluat keskustella asiastasi tarkemmin, ota yhteyttä tai varaa maksuton tilannekartoitus.