Vainoaminen Suomen lainsäädännössä

vainoaminen

Katsoin YLE Areenasta dokumenttia vainoamisesta ja miten sitä vastaan taistellaan Britanniassa. Ero vainottujen oikeuksien puolustamisessa Suomen ja Britannian välillä tuntuu olevan vielä merkittävä. Britanniassa on omat vainoamiseen keskittyvät tiimit poliisissa, ja oikeuskäytännössä useat vainoajat saavat jopa vankeustuomion. Suomessa etenkin eron jälkeen tapahtuvaa ex-puolison vainoamista käsitellään huomattavasti kevyemmin. Usein vaikuttaakin siltä, että Suomessa eron jälkeistä vainoamista käsitellään aivan kuin jonkinlaisena riitana ex-puolisoiden välillä, vaikka kyse on siitä, että toinen ex-puoliso pyrkii kostamaan eron ja vaikeuttamaan entisen puolisonsa elämää.

Suomessa vainoamisen tunnusmerkistö edellyttää, että henkilö toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Tunnusmerkistö on jaettu lain esitöissä tekotapoja kuvaaviin tunnusmerkkeihin, oikeudettomuusedellytykseen ja abstraktia vaaraa koskevaan edellytykseen (HE 19/2013 vp, s. 50). Oikeuskäytännössä kuitenkin harvemmin vainoamisesta seuraa edes sakkorangaistusta. Suomen oikeuskäytännössä vainoamisen tunnusmerkistön täyttymisen edellytyksenä on ensinnäkin toistuvuus, joka edellyttää kovin pitkäaikaista toimintaa, ja lisäksi edellytyksenä on se, että tuo toiminta aiheuttaisi kohteessa ahdistusta ja pelkoa. Tämän suhteen tuomioistuimen on arvioitava, onko menettely ollut sellaista, että se yleisesti myös keskimääräisessä ihmisessä aiheuttaisi pelkoa tai ahdistusta. Tämä on vaikea asia todentaa etenkin entisten puolisoiden välisissä vainoamistapauksissa, kun vainoaminen ei ole välttämättä ulkoisesti niin selvää kuin se asianosaisille on.

Tavanomainen eron jälkeinen vainoamistapaus on sellainen, jossa esimerkiksi jätetty ex-puoliso pyrkii olemaan edelleen suhteettoman paljon yhteydessä ex-puolisoonsa. Tällöin vainoajan perusteena voi olla esimerkiksi se, että hänen mukaansa viestit ovat olleet monitulkintaisia ja osapuolilla oli ollut vain paljon yhteisiä asioita hoidettavana. Koska kyse on rikosasiasta, näyttötaakka on tällaisessa asiassa syyttäjällä ja/tai asianomistajalla. Voi olla vaikeaa osoittaa, että kyse on ollut vainoamisen tunnusmerkistöt täyttävästä toiminnasta. Se ei ole kuitenkaan mahdotonta, mutta onnistuakseen vainotulla on lähtökohtaisesti hyvä olla lakimiesavustaja oikeudessa.

Vainoaminen on vakavaa henkistä väkivaltaa, jota harrastavat yhtä lailla naiset kuin miehetkin. Yhteinen nimittäjä on yleensä se, että vainoaja on joutunut erotilanteeseen vastoin omaa tahtoaan. Asia on kuitenkin niin, että ketään ei voi pakottaa olemaan yhdessä toisen kanssa vain siksi koska toinen ei halua erota. Olisi aika saada Suomessakin vainoamisen oikeuskäytäntö ottamaan vainoamisen vakavammin. Tämä edellyttää sitä, että vainoaminen viedään yhä herkemmin oikeuteen, jotta langettavia tuomioita saadaan myös ns. kevyemmistä vainoamistapauksista.

Mikäli sinulla on tästä tai jostain muusta eroon liittyvästä oikeudellisesta asiasta kysyttävää, ota rohkeasti yhteyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.