Oikeudenkäyntikulut määräytyvät sen mukaan, katsotaanko asia juridiselta kannalta sellaiseksi, jossa ”sovinto on sallittu” (dispositiivinen asia) vai jossa ”sovinto ei ole sallittu” (indispositiivinen asia). Sovinto on toki aina sinänsä sallittua indispositiivisessakin asiassa, ja tämä termi tarkoittaakin juridisesti sitä, että indispositiivinen asia vaatii viranomaisen myötävaikutusta, vaikka asia olisikin sinänsä riidaton. Lapsiasiat ovat pääosin sellaisia, jotka vaativat viranomaisen myötävaikutusta eli ovat indispositiivisia.
Indispositiivisissa asioissa oikeudenkäyntikulut määräytyvät oikeudenkäymiskaaren (OK, 4/1734) 21:2 §:n mukaisesti, eli että asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Vaikka asianosaisten velvoittaminen maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa on vahva pääsääntö, ei ole kuitenkaan poissuljettua, etteikö joissain tilanteissa asianosaista voitaisi velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Esimerkiksi korkein oikeus katsoi ratkaisussaan (KKO 2005:41), että korvausvelvollisuus on arvioitava sen pohjalta, millaiset perusteet asianosaisilla on ollut asian riitauttamiseen sekä miten asia on asianosaisten vaatimuksiin ja niiden perusteisiin nähden ratkaistu. Esimerkiksi asian riitauttaminen ilman perusteita on tällainen erityinen syy velvoittaa korvaamaan myös vastapuolen kulut.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa on käytännössä lähes poikkeuksetta niin, että asianosaiset velvoitetaan maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa. Sen sijaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoasiassa oikeudenkäyntikulut määräytyvät sekavasti. Oikeuskirjallisuudessa ja täytäntöönpanolain esitöissä on katsottu, että myös täytäntöönpanoa koskeva asia olisi indispositiivinen. Korkein oikeus katsoi kuitenkin ratkaisussaan (KKO 2005:59), että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian täytäntöönpano on tahdonvaltainen eli dispositiivinen, sillä tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpano ei edellytä viranomaisen myötävaikutusta. Tämä kaipaisi lakiin selvennystä, jotta täytäntöönpanoasioiden tuominen tuomioistuimen käsiteltäväksi ei olisi niin riskialtista. Tämä tulkinta täytäntöönpanoasian dispositiivisuudesta tarkoittaa nimittäin sitä, että esimerkiksi tapaamisten estäminen on tehty astetta helpommaksi.
Lapsen elatusta koskevan asian kuluvastuu on hyvin erikoinen, sillä se määräytyy asianosaisten kesken eri tavalla. Pääsääntö elatusasioissakin on se, että asianosaiset vastaavat omista kuluistaan. Mutta koska elatusasiassa lapsen kanssa asuva vanhempi edustaa asiassa lasta eikä itseään, oikeudenkäyntikulut määräytyvät hyvin erikoisella tavalla. Asianosaisten kuluvastuu määräytyy eri säännösten mukaan mm. korkeimman oikeuden ratkaisujen (KKO 2003:104 ja KKO 2003:105) perusteella. Lapseen sovelletaan elatusasioissa OK 21:2 §:ää ja elatusvelvolliseen OK 21:1 §:ää. Jos ”lapsi” häviää jutun, hänen oikeudenkäyntikulunsa maksaa valtio oikeusavun kautta, mutta elatusvelvollinen joutuu joka tapauksessa maksamaan omat kulunsa. Jos elatusvelvollinen häviää jutun, hän joutuu mahdollisesti maksamaan sekä omat että ”lapsen” kulut. Tämä on erittäin valitettava ja epäoikeudenmukainen käytäntö, ja ylläpitää maksajan elatuskyvyn ylittäviä elatusmaksuja.
Mikäli sinulla on lapsen huoltoon, asumiseen, tapaamisoikeuteen tai elatukseen liittyviä kysymyksiä, ota yhteyttä niin katsotaan mitä asialle voidaan tehdä!