Sananvapauden merkitys yhteiskunnassa

Sananvapauden merkitystä ei voi korostaa tarpeeksi, vaikka se ei olekaan ehdoton perusoikeus. Tein tämän artikkelin kuitenkin tuodakseni esille tärkeän jaottelun sananvapauden tärkeyden korostamiseksi. En suinkaan puolusta ehdotonta sananvapautta John Stuart Millin tapaan, mutta sananvapauden käyttöä ei ole tarpeen myöskään liikaa rajoittaa. Eric Barendt jaotteli kirjassaan perustelut mahdollisimman laajalle sananvapaudelle, jotka ovat: 1) totuuden tavoittelu, 2) yksilön itsetoteutus, 3) demokraattinen osallistuminen ja 4) valtaapitävien epäily (Eric Barendt, Freedom of Speech, 2nd edn, Oxford University Press 2009, s. 6-23).

Totuuden tavoittelu klassisena utilitaristisena konseptina on edelleen merkittävä perustelu mahdollisimman laajalle sananvapaudelle. Tämä tarkoittaa vapautta ilmaista uusia ajatuksia sekä kritisoida vallitsevia käsityksiä, ja on ehdottoman tärkeää yhteiskunnan kehitykselle sekä virheellisten käsitysten oikaisemiselle. Toisaalta voidaan argumentoida, että vihapuheen tarkoituksena ei ole välttämättä etsiä totuutta. Tietynlainen vihapuhe ei siis välttämättä nojaa totuuden tavoitteluun, ja mikäli näin on, se ei tuota sellaista utilitaristista hyötyä yhteiskunnalle, että sitä kannattaa suojella.

Yksilön itsetoteutus tarkoittaa sananvapaudessa sitä, että sananvapautta ei pidä rajoittaa, koska se samalla estäisi yksilön itseyden kehittymistä ja henkistä kasvua. Tässä sananvapaus saa myös legitimiteettiä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 18 artiklan ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaudesta. Edellytyksenä on kuitenkin, että näitä vapauksia ei käytetä tarpeettomasti muita vapauksia vastaan. Jos henkilö toteuttaa itseään esimerkiksi vihapuheella, se saattaa johtaa samalla muiden perusoikeuksien ja jopa sananvapauden rajoittamiseen. Tähän on hyvä todeta, että haitallisen vihapuheen kriminalisoinnin tarkoitus ei ole estää kenenkään kehittymistä, vaan asia on pikemminkin päinvastoin.

Demokraattinen osallistuminen on mahdollisesti kaikkein tärkein perustelu laajalle sananvapaudelle demokraattisissa yhteiskunnissa. Yhteiskunnallinen keskustelu on elintärkeä osa yksilön toimintaa demokraattisessa yhteiskunnassa ja sen kehittämisessä. Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen mahdollisimman vapaasti on demokraattisen yhteiskunnan peruskiviä. Tällainen osallistuminen sananvapautta käyttämällä tarkoittaa myös uusien ajatusten ilmaisua ja vallitsevien käsitysten kritisointia, mikä voi olla joskus myös pelottavaa ja tuntua jopa vaaralliselta, kohtuuttomalta tai loukkaavalta. Tästä huolimatta se on usein demokraattisen osallistumisen kannalta perusteltua. Tällainen demokraattinen osallistuminen ei kuitenkaan anna minkäänlaista oikeutta väkivaltaan tai vihaan yllyttämiseen taikka muiden ihmisarvon loukkaamiseen.

Valtaapitävien epäily on myös hyvin tärkeä sananvapauden peruste, ja se estää julkisuusperiaatteen ohella vallan väärinkäyttöä. Tämä tarkoittaa toisaalta myös sitä, että valtaapitävien tulee suhtautua erittäin varovaisesti vihapuheen kriminalisointiin, koska se voisi pahimmillaan johtaa demokraattisen keskustelun näivettymiseen sekä vallan keskittymiseen ja väärinkäyttöön. Näin ollen sananvapaus joka takaa sen käytön vain valtaapitävien ajatuksia myötäileville ilmaisuille ei ole sananvapautta. Lisäksi tällainen sananvapauden käytön rajoittaminen aiheuttaisi väistämättä valtaapitävien halveksuntaa niiden keskuudessa, joiden ilmaisua rajoitettaisiin. On hyvä myös huomata, että kun demokratiassa valta vaihtuu, uusi hallinto voisi käyttää samoja liiallisia sananvapauden rajoituksia kansan kontrollointiin eri tavoin kuin oli alunperin tarkoitettu.

Jonkinlaiset sananvapauden käytön rajoitukset ovat toki tarpeellisia, jotta täysin vapaa sananvapauden käyttö ei päädy rajoittamaan muiden perusoikeuksia, mukaan luettuna sananvapaus itse. Tämä on erittäin herkkää tasapainoilua, jotta kaikki perusoikeudet toteutuvat mahdollisimman täysipainoisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.