Silloin tällöin tulee eteen tilanteita, joissa vanhemmilla on eri käsitys siitä, mitä yleiset kustannukset ovat ja mitkä kulut ovat erityisiä kustannuksia. Tällä on merkitystä, kun lasketaan elatusavun määrää. Aivan kaikkea ei voi toki koskaan määritellä tarkkaan, eikä elatuksen määrittely ole puhdasta matematiikkaa, joten vanhempien tulee pystyä keskustelemaan etenkin yllättävien kustannusten jakamisesta.
Oikeusministeriön elatusapuohjeessa (OM 2007:2) sivulla 58 on lista lapsen elatuksesta aiheutuvista yleisistä kustannuksista. Ohjeen mukaan yleiset kustannukset ovat kustannuksia, jotka johtuvat:
a) ravinnosta;
b) vaatteista ja jalkineista;
c) henkilökohtaisesta hygieniasta;
d) puhelimesta ja tietokoneesta sekä puhelimen käytöstä ja muista tietoliikennekuluista;
e) taskurahasta;
f) tavanomaisesta virkistys- ja harrastustoiminnasta sekä sitä varten tarvittavista välineistä;
g) satunnaisista tai vähäisistä terveydenhoito- ja lääkekuluista;
h) satunnaisista tai vähäisistä koulutusmenoista;
i) lapsen osuudesta kodin kalusteista, koneista ja tarvikkeista;
j) matkoista; sekä
k) muista näihin verrattavista seikoista.
Mikäli tapaamisoikeuden laajuus ei yllä vuoroasumisen määritelmään (vähintään 40 % ajasta kummallakin vanhemmallaan), niin yleiset kustannukset lasketaan elatuslaskelmassa kokonaan lähivanhemman maksettaviksi. Tällöin riippuen tapaamisoikeuden laajuudesta tehdään luonapitovähennys, jonka tarkoitus on kattaa lapsen välttämättömiä elinkustannuksia eli lähinnä ruokaa ja hygieniatarvikkeita luonapidon aikana. Vuoroasumisen osalta tilanne on erilainen, sillä nämä yleiset kustannukset jakautuvat vuoroasumisen elatuslaskelmassa vanhempien kesken. Mikäli kuitenkin toinen vanhemmista huolehtii isosta osasta näitä yleisiä kustannuksia yksin, niin tällöin vuoroasumisen elatuslaskelmassa voidaan uuden ohjeen mukaan käyttää erilaista yleisten kustannusten jakoa esimerkiksi suhteessa 70/30. Yleisten kustannusten kokonaismäärähän on vakioitu lapsen iän mukaan ja summat päivitetään vuosittain elinkustannusten nousua vastaavasti.
Listalla on muutamia kohtia, jotka usein kuitenkin luokitellaan turhan helposti lapsen erityisiksi kustannuksiksi, jolloin ne osaltaan nostavat elatusmaksuja. Esimerkiksi harrastuskulujen osalta näkee silloin tällöin otettavan huomioon erityisinä kustannuksina jopa muutaman kymmenen euron suuruisia muskarikuluja, vaikka ne selkeästi ohjeen mukaan kuuluisivat yleisiin kustannuksiin. Kohtien f, g ja h osalta on jätetty tulkinnan varaa termeillä “tavanomaisesta” ja “satunnaisista tai vähäisistä”, joten näiden osalta on tärkeää, että kustannukset menevät oikeisiin lokeroihin. On myös tärkeää, että oma asiamies osaa selvittää asiakkaalleen, miten näitä kuluja tulkitaan, ja perustella tuomioistuimelle, miten kuluja tulisi tässä nimenomaisessa tilanteessa tulkita. Yleiset kustannukset ja erityiset kustannukset voivat muuten mennä helposti sekaisin ja lopputulos voi olla väärä.
Mikäli sinulla on kysyttävää elatuslaskelmien tekemiseen liittyen, oli kyseessä vuoroasuminen tai tavallinen tapaamisjärjestely, ota yhteyttä. Voit myös varata ajan maksuttomaan tilannekartoitukseen, joka järjestetään Zoomin kautta.
