Viime viikkoina on herännyt jälleen keskustelu siitä, mikä taho johtaa Suomen ulkopolitiikkaa. Suomen perustuslain (PL, 731/1999) 93.1 §:n ensimmäinen lause kuuluu: “Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” Tämä lause on jättänyt melko avoimeksi, miten ulkopolitiikkaa käytännössä tai edes periaatteessa johdetaan tai hoidetaan. Mikä on tasavallan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin rooli?
Asiassa on syytä tarkastella PL:n säätämiseen liittyviä valmisteluasiakirjoja. Hallituksen esityksessä (HE 1/1998 vp) säännöksen tekstiä avataan mm. seuraavasti: “Ulkopolitiikan johtaminen edellyttää presidentin ja valtioneuvoston välistä kiinteää yhteistoimintaa. Lähtökohtana on, että presidentti tekee kaikki merkittävät ulkopoliittiset päätökset ja toimet yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja valtioneuvoston valmistelusta.” Hallituksen esityksestä voidaan tehdä tulkinta, että ulkopolitiikan johtamisesta vastaa tasavallan presidentti valtioneuvoston myötävaikutuksella. Tästä ei voi yhtä helposti tehdä sellaista päätelmää, että esimerkiksi pääministeri voisi ohittaa ulkopolitiikassa tasavallan presidenttiä. Toisaalta myöskään tasavallan presidentti ei voi ohittaa valtioneuvostoa.
Perustuslakivaliokunnan mietinnössä (PeVM 10/1998 vp) todetaan myös tämä tasavallan presidentin etusija ja valtioneuvoston myötävaikutus seuraavasti: “Ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon yhtyen perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotus mahdollistaa presidentille keskeisen aseman ulkopolitiikan johdossa, mutta säännöksen päätarkoituksena on parlamentaarisen vastuukatteen kytkeminen presidentin toimenpiteisiin.” Tarkoituksena on siis ollut tämänkin perusteella se, että tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa, mutta yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on siis mielestäni ollut oikeilla jäljillä tulkitessaan, että Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti [tauko] yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. On siis siinä mielessä perustuslaillisesti huolestuttavaa, jos ulkopolitiikan johtaminen siirtyy perustuslain vastaisesti valtioneuvostolle, ja presidentti seuraa tätä vain sivusta. Mikäli tällainen toimintatapa katsottaisiin tähän aikaan sopivammaksi, niin tällöin perustuslakia tulisi muuttaa. PL 93 §:n säännöksissä on haluttu pitää tasavallan presidentti keskeisenä toimijana Suomen ulkopolitiikassa, mutta haluttu samalla, että tasavallan presidentin toimilla on eduskunnan siunaus. Viime viikkojen nopeat Twitter-kannanotot pääministeri Sanna Marinin toimesta ovat murentaneet tätä perustuslain perimmäistä ajatusta tasavallan presidentin keskeisestä roolista ulkopolitiikan johdossa.
