Monet liitot päättyvät eroon, ja lomien jälkeen eroja tulee vireille eniten. Useat vanhemmat pääsevät erosta ja lapsen asioista eron yhteydessä yhteisymmärrykseen, mikä onkin tavoiteltavaa. Melko usein sovittavista asioista on kuitenkin jonkinasteista kiistaa, ja silloin voi olla hyvä turvautua asiantuntija-apuun. Lastenvalvojalta voi saada apua asian ratkaisemiseen, mutta ruuhkat ovat monilla hyvinvointialueilla melkoiset ja ainakin jotkut lastenvalvojat ovat kovin varovaisia ottamaan kantaa puolin tai toisin. Jos asian haluaa saada nopeammin ratkaistua, niin silloin kannattaa kääntyä sellaisen asianajajan tai lakimiehen puoleen, jolle sovinnollisuus on tärkeä osa työtä, ja joka on näin ollen perehtynyt myös asioiden sovinnolliseen ratkaisemiseen.
Sovinnollisuus on omassa toiminnassani lähtökohta, ja jos sovintoon ei alustavin neuvotteluin päästä, niin seuraavaksi paras vaihtoehto on tuomioistuinsovittelu. Joskus on kuitenkin tilanteita, joissa joko vastapuoli tai hänen asiamiehensä ei ole valmis sovitteluun, tai asiassa on mahdollisia oikeudenmenetyksiä jollei asiaa heti riitauteta, jolloin asiassa joudutaan tekemään hakemus pikaisesti käräjäoikeuteen. Tällöinkin olen yleensä katsonut hyväksi toimintatavaksi, että hakemuksessa ilmaistaan halukkuus tuomioistuinsovitteluun. Tällöin tilanne ei heti polarisoidu vaan asiassa voidaan edetä mahdollisimman sovinnollisesti hakemuksesta huolimatta.
Joskus vanhempi saattaa tällaisessa tilanteessa kuitenkin haluta sitä, että vastapuolelle kommunikoidaan syyttelevään ja epäasialliseen sävyyn, ja vaaditaan järkähtämättä sitä mitä vanhempi haluaa, eikä sovinnollisuus ole keskiössä. Kokemukseni mukaan tämä ei kuitenkaan edistä asian ratkaisemista, vaan pikemminkin vie vanhemmat syvemmälle omiin poteroihinsa. Asiallinen ja tiukka mutta sovinnollinen lähestymistapa on psykologisesti paljon parempi vaihtoehto. Asiamiehen tehtävä lapsiasioissa on toki toimia päämiehensä edun mukaisesti, mutta unohtamatta lapsen etua. Monissa asioissa lapsen etu on vaikeasti määriteltävä asia, ja lapsikin – vaikka olisi jo yli 12-vuotias – on yleensä varsin tietämätön eri vaihtoehtojen seurauksista. Hyvä lapsiasioiden asiamies ottaa sekä päämiehensä että lapsen mutta myös vastapuolen argumentit huomioon, ja yrittää löytää niistä mahdollisimman kestävän ja kaikkien asianosaisten hyväksymän kompromissiratkaisun. Tämä ei toki ole helppo tehtävä, ja vaatii sekä psykologista silmää että lapsen etuun pohjautuvan lainsäädännön ja oikeuskäytännön tuntemista.
Sovinnollisuus on kuitenkin siinä mielessä aina ensisijainen, että sovinnolliset ratkaisut yleensä kestävät. Jos asiaa ei saada vanhempien kesken sovittua, tuomioistuin kyllä päättää asian jollain tavalla, koska tuomioistuimella on ratkaisupakko. Yleensä ratkaisu on kuitenkin sellainen, johon kumpikaan vanhemmista ei ole tyytyväinen, ja jompikumpi valittaa päätöksestä tai tekee pian uuden hakemuksen. Pahimmassa tapauksessa tämä johtaa oikeudenkäyntikierteeseen, jossa ollaan pahimmassa tapauksessa lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.
Sovinnollisuus ei kuitenkaan toki tarkoita sitä, että kaikessa annetaan periksi. Sovinto syntyy usein siten, että lapsen edun nimissä molemmat antavat joissain vaatimuksissaan periksi, ja joissain asioissa keksitään mahdollisesti jotain uudenlaista ratkaisua, johon molemmat suostuvat. Tässä asiamiesten rooli on keskeinen. Kun molemmat asiamiehet osaavat neuvotella, ja tuntevat lainsäädännön ja oikeuskäytännön, asian sovinnollinen ratkaiseminen on mahdollinen ja jopa todennäköinen.
Mikäli haluat, että sinua edustaa neuvottelukykyinen asiamies, ota rohkeasti yhteyttä niin tehdään maksuton tilannekartoitus!
